Tänään on torstai ja 12. päivä syyskuuta. Aamulla oli aikamoinen sumuverho, kun piipahdimme ultraäänitutkimuksessa Keskussairaalassa. Sieltä olimme jo tunnin sisällä omassa kotonamme. Eipä siellä kauan aikaa mennyt, kun pääsin heti tutkimuksiin, joka sekään ei kestänyt kuin muutaman minuutin. No, tutkimusten tulokset saan sitten tietää myöhemmin.
Mutta nyt aion kertoa teille meidän tarinamme alusta asti, koska pian lähestyy 13 vuotis taipaleemme juhlakuukausi eli lokakuu.
Minulla on kaikki sähköpostit tallella ja samoin aloittamani kertomus meidän alkutaipaleelta. Mutta niihin palaan myöhemmin, mutta ennen lähtöämme. Joten ainakin teille jää jotain lukemista. Mielenkiintoista ehkäpä, ehkä ei! Kuka mitenkä haluaa!
Minulla on tässä edessäni joitakin itse valitsemiani kuvia, joista nyt tällä kertaa rakennan alkutaipaleemme.
Olipa kerran…
…kaksi keski-ikäistä, joita johdatettiin yhteen…
…hääpäivä koitti…
…oli kukkia …
…ja sydän löysi sydämen…
…olipa autokin, jolla huristelimme…
…ja molemmilla rakkaus musiikkiin…
…kodissamme vallitsi rauha ja rakkaus…
…näin kuljimme käsi kädessä halki Suomen…
…nyt olemme jo vanhoja ja väsyneitä, mutta rakkaus
vallitsee edelleenkin kodissamme…
Tämä tarina jatkuu myöhemmin!
Ihana kirjoitus. Rakkaus tihkuu tekstistä. Onnea ja rakkautta teille molemmille.
VastaaPoistaKiitos, kiitos kommentistasi enkulin käsityöt! Ja tarina jatkuu...ja tämä tarina on totta! Mukavaa päivän jatkoa!
PoistaKauniisti kirjoitat ja suoraan sydämestä! Toivon teille paljon onnellisia vuosia lisää.
VastaaPoista-Sari
Kiitos kommentistasi Sari! Jatkoa seuraa...Mukavaa päivää sinulle!
PoistaOlipas kiva juttu - tai sen alku paremminkin! Odottelen jatkoa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ahti! Juu, tämä on vasta alkua...jatkoa odotellessa...aurinkoista päivää sinne teille!
Poista