Hääkuva 2004

Hääkuva 2004

maanantai 30. syyskuuta 2013

JALKAHOITAJA…KAMPAAJA…KUVAUS…

 

Tänään on siis maanantai ja 30. päivä syyskuuta, kun tämä julkaistaan. Kiirettä pitää nämä kolme päivää, jotka vielä saamme (lue:joudumme) viettämään täällä koleassa säässä. Mutta torstaina meitä jo odottaa +29 asteen lämpö ainakin, joten ajattelen sitä paljon, jotta jaksaisin vielä nämä “kidutuspäivät”.

 

Nyt ajatus katkesi, kun käväisin syömässä salaatit ja jugurtin, sillä siinä minun menuni kera uunilohta hitusen verran.

Niin, huomenna on ensin aamulla jalkahoitaja ja sitten sieltä suoraan siis kampaajalleni, joka loihtii hiukseni jälleen loistavaan kuntoon ja pläjäyttää mustan värin pääkoppaan, tai ainakin melkein mustan. Kun sieltä tulen, niin on toki tuhatta ja sataa työtä odottamassa. Mutta onhan se päivä huomennakin eli tiistaina, joten maltti on valttia.

Nyt toivottelen teille mukavaa maanantaipäivän jatkoa ja huomiseen!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

MATKAKUUMETTA JA JUHLIEN JÄRJESTÄMISTÄ

 

 

Tänään on sunnuntai ja jo 29. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa siniseltä, pilvettömältä taivaalta kuten usein Espanjassakin, mutta täällä on asteita vain +6 ja Torreviejassa +20, ottaen vielä huomioon, että Espanjassa ollaan tunti meistä jäljessä.

Mutta toki matkakuumetta on ilmassa ja jännitystäkin, kun tapaamme rakkaat ystävämme siellä pitkästä aikaa eli huhtikuussa tapasimme viimeksi, vaikkakin olemme usein olleetkin Skypellä heihin yhteydessä. Mutta Espanjaan  lähtökin tuntuu jo kuin menisin omaan kotiin. Meillä on hyvä asunto ja näköala on Välimerelle ja kahvipöydän ääressä voi katsella merta vaikka kuinka kauan aikaa…kauas…kauas…

Minulla on voimat vielä aika vähissä, kun en ole jaksanut edes toista tossua tehdä valmiiksi, mutta toinen on jo, vaan eipä sekään asiaa auta, kun on oltava molemmat tossut.

Nyt olen kuitenkin kerännyt hieman materiaalia lokakuuksikin  tänne teidän luettavaksemme eli siis ne julkaistaan vasta lokakuun aikana.

Matkalaukut on jo osittain pakattuna, kun ei kaikkia voi laittaa sinne. Onkohan minulla enää mitään päällepantavaakaan, huhhuh? Toivottavasti jotain löytyy! Verenpaineenikin oli aamulla hieman koholla, mutta otin toki lääkkeet, vaan jotenkin tuntuu kuin pyörryttäisi, vaan sinnitellen….sinnitellen.

Läppäri on tarkistettu ja laitettu tämän koneen kanssa samoihin uomiin, samoin tabletti ja molemmat Buffalot, joten vielä kaikki latauslaitteet ja piuhat mukaan ja sitten saa näitäkin jo laittaa laukkuihin. Niin ja lankoja pitää olla, sillä saan sieltä ihania nukkeja. No, yhden tyttönuken nimeksi tulee Ida Rebecca ja tummaihoisen suloisen pojan nimeksi annan Alex. Ainakin siis nämä nuket on tiedossa, että saan…vai saanko enemmänkin…no, sen näkee sitten. Mutta ainakin olen onnellinen, kun saan nukkeja, kun en voi saada enää mitään lemmikkiä…koiraa…ehkä papukaija puhuva…jeee. sitten jonain päivänä…tai sitten ei, kun kaikkia pitää jaksaa sitten hoitaakin ja kun me totisesti vanhenemme joka päivä. Mutta onneksi ystävillämme on koiria, joten saan heitä halata varmasti joka päivä.

Mutta nyt tästä taisi tullakin aika pitkä, vaan toivonpa, että jaksat lukea tämän loppuun asti ja jatkossa muitakin lörinöitäni ja tarinoitani, jotka ovat tosia ja ihka ikiomia.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa sunnuntain päivän jatkoa!

Mummi5

lauantai 28. syyskuuta 2013

HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN OSA 6

 

 

Asettauduimme taloon ja Timo suunnitteli jo keittiön remonttia ja uusien huonekalujen hankkimista, jotka valitsimme yhdessä.

ONNELA NO 22

Näin pikkuhiljaa oli Timon revittävä äitinsä jättämät käden jäljet pois ja uusi keittiö oli suunnitteilla. Laitoimme kuitenkin kaikki Timon äidin kirjoittamat runot ja muistelmat ym. hyvin säilöön, koska ne ovat enemmän kuin kullan arvoisia sekä Timolle että minulle.

Näin kului joululoma yhdessä, mutta arkinen aherrus taas päätti yhteisen olomme ja Timon oli herättävä töihin joka aamu kello viisi. Näin minä jäin vielä nukkumaan koirien kanssa. Timo soitti aina kello 11 aikoihin, kun oli lähdössä kotiin syömään ja myös kello 3 aikaan, kun pääsi töistä jo pois. Näin pian minun unelmani toteutui, että saisin laittaa ruokaa rakkaalleni, kun hän tulisi luokseni syömään ruokatunnilla. Joka päivä laitoin hänelle ruokaa ja Timo tullessaan kotiin, aina halasi minua ja samoin lähtiessään ja se tuntui hyvältä.

Vintage%20Couples%20%2824%29

Helmikuussa olikin sitten keittiön remontin aika ja meidän oli mentävä evakkoon eteläsuomen asuntooni. Olimme siellä viisi päivää ja sillä aikaa minun oli jaettava kotini. Annoin suurimman osan tavaroistani sukulaisilleni ja loput veimme roskikseen ja osan annoimme ystävillemme. Pakkasimme perjantaina jälleen aikaisin aamulla automme ja näin lähdimme kohti pysyvää, uutta kotiamme. Tällä kertaa matkamme kesti hieman yli kuusi tuntia, mutta olo tuntui tosi hyvältä, kun tiesin koko ajan, että Timo on minulle rakkain ihminen päällä maan. Koirat ottivat myös Timon hyvin pian omakseen ja Timo hyväksyi kaikki neljä villakoiraani erittäin hyvin.

Kun saavuimme uuteen kotiimme Ouluun, niin uusi keittiömme loisti kauneuttaan. Teimme alakerran yhdestä huoneesta ruokailuhuoneen, joka yhdistyi keittiöön kaariholviaukolla. Keittiössä oli pyökki kaapit ja hellan päällä oli liesikupu, joka oli minun toiveeni, mutta josta myös Timo piti kovin.

Nyt uusi kotimme sai nimekseen Onnela. Onnela oli siis 50-luvun puna-valkoinen, kaksikerroksinen omakotitalo 1000 neliön tontilla. Tonttia reunusti kauniit isot koivut ja pihan keskiosassa oli kaunis kuusi ja lehtikuusi. Timon äiti oli istuttanut kauniita kukkia pihalle ja piha oli hyvin hoidetun näköinen.

ONNELA NO 43

Uusittu keittiömme…

ONNELA NO 51

…ja ruokahuoneemme, jossa koiratkin viihtyivät hyvin

Talo käsitti keittiöremontin jälkeen siis keittiön ja ruokailuhuoneen ja olohuoneen keskikerroksessa, yläkerrassa oli makuuhuoneemme ja tietokonehuone ja aivan alakerrassa oli iso huone, josta meni kulku pukuhuoneeseen, pesuhuoneeseen ja saunaan. Timon kanssa yhdessä laitoimme kodin meidän tarpeiden mukaiseksi ja asettelimme tauluja järjestelmällisesti seinille, jotta kaikki kauniit taulut pääsisivät hyvin näkyville.

Koirat nauttivat tontilla vapaana juoksemisesta, mutta kun lumikinokset olivat tarpeeksi korkeat, niin isoin villakoiramme Rosalinda nimeltään, hyppäsikin aidan yli hupsista vaan ja meni toiselle puolen tietä ja saattoi istua siinä pitkän tovin.

Näin meni ensimmäinen talvemme ja lumi alkoi sulaa ja yhä Rosalinda hyppi aidan yli vapauteen.

Eräänä päivänä Timo sanoi minulle, että jospa hankkisimme kodin jostain maaseudulta, jotta koirillamme olisi heidän haluamansa vapaus. Ja sehän sopi minulle. Minulla on hyvä olla siellä, missä minun rakkaanikin ovat.

Näimme lehdestä maatilan, joka oli noin 50 kilometriä etelään Oulusta. Menimme katsomaan sitä ja se miellytti heti meitä.

Mutta ennen muuttoa me vietimme talvella vielä yhden yön Levillä ja Pallastunturilla ja tulimme pois Aavasaksan kautta. Koska matkakärpänen oli purrut meitä molempia ja Lappi oli lumonnut meidät molemmat, päätimme käydä vielä ennen muuttoamme Kilpisjärvelläkin, jossa vietimme ikimuistoisen ajan pari vuorokautta. Kuvasimme paljon myös siellä ja ajelimme pitkin Kilpisjärven ympäristöä.

Sitten olikin jo kiire kotiin ja katsomaan uudestaan uutta kotiamme ja järjestelemään asioita.

Ensimmäinen yhteinen talvemme siis meni ja tuli kevät. Lumi suli maasta pois ja aurinko paistoi lämpimästi.

Nyt siis tarinamme tämän osalta päättyy tähän, mutta eipä hätää, sillä se jatkuu vielä keväällä, kun tulemme Suomeen. Ja sitten kerronkin muutostamme uusiin kauniisiin maisemiin.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa illan jatkoa ja mekin nautimme täällä kotonamme Väinönlinnassa vielä 4 päivää ja 5 yötä.

 

 

 

 

torstai 26. syyskuuta 2013

MITEN VOIN KYLLIN KIITTÄÄ…

 

 

Gracias a la vida
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan;
sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan
erotan tarkkaan valosta varjon,
yön, avaruuden ja tähtisen taivaan.
Ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun herkin korvin öin, päivin kuulen
sirinät kaskaan ja kanarialinnun.
Vasaran kalkkeen, sadekuuron, koiran haukun
ja oman rakkaimpani äänen hellän.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen.
Kun sain selvän järjen ja sanojen voiman,
äidin, ystävän, veljen, sain valon hohteen
sen joka rakkaimpani teitä ohjaa.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa.
Rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin,
rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet
ja sinun pihallesi viimein päädyin.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sydämen sainhan ,pakahtuvan ,täyden.
Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan
ja kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa.
Kun näen silmiesi loiston kirkkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
sain siltä itkun ja sain siltä naurun.
Onnen ja tuskan eron niin huomaan
ja niistä pystyn oman lauluni luomaan,
sen jota kaikki luovat kaikkialla.
Laulun, jota luodaan kaikkialla.
Violetta Parra

suom.san. Pentti Saaritsa

ONNEN HUUMASSA…VIHDOINKIN

 

 

Tänään on torstai ja jo 26. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja tuuleekin asteiden ollessa vain +2 astetta, mutta Torreviejassa on jo +20 eli aikamoinen ero lämmössä. Mutta sinne lämpöön me pääsemmekin jo 7 päivän kuluttua. Ja se tuntuu tosi mukavalta!

Mutta siis eilinen päivä meni hieman “huumeessa”, onnen huumeessa. Kävin tulehduslääkärillä, joka oli aivan ihana naislääkäri, jolla ei ollut kiirettä, vaan oli aikaa keskustella ja paneutua vaivaani. Ja hän antoi minulle estolääkityksen puolen vuoden ajaksi eli koko ajaksi, mitä olemme Espanjassa. Se tuntuu mukavalta! Sitten hän laittaa lähetteen muutamille muillekin lääkäreille huhtikuun jälkeen, joka sekin on hyvä asia ja tuntuu, että nyt vasta minusta huolehditaan. Mutta tälle haavalle ei voi mitään, kun tämä on ihotyypin ja geenien vaikuttama keloidi. Se vuotaa kun vuotaa ja sitten taas menee umpeen ja johan se on tätä tehnyt yli kolme vuotta. Mutta olen onnellinen, että nyt vihdoinkin minutkin otetaan huomioon täällä ja yritetään ainakin auttaa minua kaikin tavoin. Ja selkänikin otettiin huomioon, joten on tiedossa jopa ortopedille pääseminen ja sehän on jo jotain. Siispä, kun huomenna loppuu penisilliini kuuri, niin jatkan tätä estolääkitystä. Nyt pitää vaan ostaa monet, monet lääkkeet mukaamme kuuden kuukauden ajaksi.Siispä matkalaukkumme täyttyy lääkkeistä, lämpimistä vaatteista, langoista ja hyvästä mielestä.

Tänään lähdemme yhdessä vielä shoppailemaan jotain tärkeitä asioita, joita otamme mukaamme.

Ja tiedämme, että meitä odotetaan siellä Espanjassa aivan yhtä innokkaasti kuin mekin odotamme ystäviemme tapaamista. Voin sanoa, että silloin täyttyy silmäni kyyneleistä mun, jotka ovat ilon kyyneleitä.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa syksyistä päivää ja jatkan tarinaamme vielä ennen lähtöämmekin hivenen!

Koira 040

 

perjantai 20. syyskuuta 2013

ELÄMÄ JATKUU…JATKUU…JA HYMYILEE…

 

 

Tänään on perjantai ja jo 20. päivä syyskuuta.

En tämän enempää jaksa nyt kirjoitella, kun olen vahvalla penisilliinikuurilla, joka kestää 7 päivää ja sitten pääsenkin jo tulehduslääkärille. Onneksi nyt sain kunnon lääkityksen, mutta olen toki saanut kärsiäkin jo viisi kuukautta.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!

15

torstai 19. syyskuuta 2013

NYT ITKETTÄÄ TOSISSAAN…

 

 

Tänään on torstai ja 19. päivä syyskuuta. Koko päivän on ollut pilvistä ja sataa ja ukkonen jyrisi vielä asteiden ollessa vain +14.

Mutta minä olen niin pahoillani, kun pitää syödä näitä antibiootteja, jotka eivät kuitenkaan auta tähän bakteeriin. En siis todellakaan tajua, miksi pitää syödä kuuri loppuun ja odottaa ensi keskiviikkoon asti, että pääsen infektiolääkärille, kun testi näytti, että tämä antibiootti ei tähän auta. Olen huhtikuun puolesta välistä asti syönyt tätä samaa antibioottia tuloksetta. Nyt alan olla jo niin väsynyt ja voimaton, että onko sekin vielä ihme!

Onhan tässä kuitenkin vielä perjantai ja lauantai, kun pitää syödä tätä mitäänsanomatonta antibioottia. Kova väsymys vaan on ja verensokerikin ja verenpainekin ovat koholla. En todellakaan enää jaksa!

Mutta toivotan teille kaikille täällä piipahtaneille mukavaa illan jatkoa!

Tätä uneksien:

kuva 16

tiistai 17. syyskuuta 2013

PÄÄSSÄNI NÄIN SOI…

 

images 8

Päässäni näin soi,

vaan mitään en nyt voi,

kun tulehdusta vastaan taistelen,

ajatuksena voittaa sen.

 

Malttakaahan vähän, tää tarina ei jää tähän!

108

Ruusu sulle, hyvä mieli mulle!

maanantai 16. syyskuuta 2013

HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN OSA 5

 

 

Seuraavan matkan teimmekin sitten Tallinnaan, mutta sinne lensimme lauantaiaamuna ja tulimme takaisin jo sunnuntaina. Tallinnassa kävelimme paljon ja kiersimme kapeita, kauniita kujia ja otimme paljon valokuvia.

Kun tulimme kotiin, saimme kuulla, että äitini tilanne oli huonontunut ja kuume noussut. Äidin ja koirien hoitajat saivat mennä koteihinsa ja Timonkin piti lähteä taas kotiinsa Ouluun, joten minä jäin yksin taistelemaan äitini kanssa hänen sairaudestaan. Muutaman päivän kuluttua minun oli vietävä hänet sairaalaan, jonne hän sitten joutui jäämään ja tilanne huonontui ja lopulta äidin voimat loppuivat juuri joulun jälkeen.

Kolmas lentomatkamme ulottui Joensuuhun, jossa kävimme tapaamassa lapsiani. Vietimme siellä vain yhden päivän ja ilta koneella palasimme takaisin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna olimmekin sitten jo Timon uudella autolla käymässä Kouvolassa, jonne veimme joululahjoja lapsenlapsilleni. Timo vaihtoi vanhan autonsa, jonka uuden auton Volkswagen Passatin valitsimme yhdessä ja tumman sinisen värin katsoimme netin kautta. Timo sai kuitenkin uuden autonsa vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten hän sai käyttöönsä liikkeen auton siksi aikaa.

Jouluaatonaattona kävimme vielä yhdessä äitini luona sairaalassa ja koska saimme tietää lääkäriltä, että äitini lähtö on pian edessä, niin Timo päätti, että en jää yksin, vaan lähtisimme koko porukka Oulua kohti jouluaattona, kuten lääkärikin meitä kehotti. Lääkäri sanoi meille, että hän hälyyttää sitten sieltä läheltä omaisia äidin luokse, sillä minä olin jo elämäntyöni tehnyt ja hyvin olin äitiäni hoitanut yksin. Ja niin me sitten teimmekin.

Jouluaaton aamuna aikaisin pakkasimme automme ja koiramme ja tuppauduimme itsekin sinne ja näin alkoi matka kohti pohjoista Suomea.

6248739

Koiramme olivat ensimmäistä kertaa autossa näin pitkän matkan, mutta hyvin he jaksoivat yhdellä paussilla olla autossa. Matka kesti lähes 7 tuntia, kun oli kuitenkin talvi keli. Kuuntelimme autossa radiota, josta tuli kauniita joululauluja, joita itsekin lauleskelin ja hyräilin.

14157173-origpic-38f4c5

1280x720-flowers-butterflies-wallpapers-for-desktop-free-hq-notes-flowers

Näin saavuimme rattoisasti Ouluun ja Timon kotiin ja kylläpä koirilla riitti nuuskimista ja ihmettelemistä. Yläkertaan he eivät kaikki edes heti uskaltautuneet, vaan heidät piti kantaa sekä ylös että alas. Mutta kuitenkin hoidimme Timon kanssa yhdessä koirine tutustumisenkin ja annoimme heille aikaa tutustua uuteen kotiinsa.

Timolla oli kaksi viikkoa lomaa töistä, joten saimme olla hänen kanssaan koko ajan. Koirat tottuivat hyvin kotiinsa ja meillä kaikilla oli hyvä olla muutoin, paitsi että äitini menehtyi pian joulun jälkeen. Onneksi meillä oli toisemme kuitenkin ja jaksoin näin paremmin kestää suuren suruni.

 

Jatkuu jälleen seuraavalla kerralla…

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

ONNEN MENETYS…PENTIN MUISTOLLE



img330

USKO, TOIVO JA RAKKAUS

Oli vuosi kuusviis,
kun me kohdattiin.
Laiva tuli satamaan,
niin me erottiin.
Vaan sydämeeni sä jäit,
kun katsoit mua päin.

Vaan kirjeet kulki laivas perään,
Rakkautemme syttyi silloin,
sua kaipasin mä illoin,
ja sä luokseni jälleen palasit,
ja mua syliisi halasit,
ja suljit mut suudelmin.

Kesällä seitkytyks (71)
sä sormuksen mulle annoit
ja käsilläs mua kannoit
ja rakkauttas mulle vannoit.

Joulun alla onni vihdoin koitti
ja kirkonkellot hääkellojamme soitti,
vaan laivas pian lähti
ja taivaalla loisti tähti,
tähti suuren Rakkauden.

Syksyllä seitkytkaks (72)
sä pojan mulle annoit
ja yhä sydämessäin rakkauttas kannoin,
mä tiesin sen,
ei ollut hetki viimeinen,
kun sä lähdit luotain pois.

On meillä ollut aikoja hyviä,
jotka ovat muistoja niin syviä,
niitä muistella vain voin,
kaiken, minkä kanssasi mä koin,
sen suuren Rakkauden.

Vaan suuri suru tuskan tuotti,
ja kyyneleitä se vuotti,
kun kuulla sain mä sen,
nyt suuren suru-uutisen.
On pojallamme pian häät,
ja toivoimme, että sen näät,
vaan yksin laahustan mä kirkon käytävää,
näin, allapäin, ypöyksin vain.

En saanut lähelläsi olla,
en hyvästejä lausua mä voinut,
vaikka sydämestäni olisin sen soinut.
En nähnyt silmiesi kiinni painuvan,
vaan tunnen tuskan mua vainoavan.
Miks on Herran tahto näin,
en jaksa katsoa mä tulevaisuutta päin,
kun ypöyksin mä tänne jäin.

Olit, Pentti, niin hyvä ja hellä,
oisko parempaa ollut kellä,
vaan tää on tahto Herran,
me tavataan vielä kerran.
Sä sydämessäin säilyt ainiaan,
en sua unhoittaa voi milloinkaan,
Sinua rakastan ikuisesti.

Tämän runon kirjoitin vuonna 1994, kun menetin edesmenneen mieheni.
Tämän runon kirjoitin myös Timolle ja lisäsin sinne näin:
Ole Sinä, Timo, mulle ihmisistä parhain,
älä jätä mua liian varhain.
Olen saanut rauhan sydämelleni ja halusin jatkaa elämääni eteenpäin, joka olisi ollut myös Pentin toivomus.

HELENAN SYNTYMÄ, LAPSUUS, NUORUUS…

 

Tänään on 17. päivä elokuuta 2013 ja joka vuosi yhtä tärkeä päivä!

Mutta 17.8.1945 syntyi…

BULEVARDI, PUISTOTIE 4, KOTKA

…tähän taloon toivottu toinen lapsi rakastavaan perheeseen…

img358.jpg.173546442

…joka sai nimekseen Helena Hellevi oman äidin ompelemassa kastemekossaan…

Ja näin on siis tallattu jo 68 vuotta tätä maapallon kiemuraisia ja vaikeakulkuisiakin polkuja joka päivä vaan sinnitellen ja ajatellen valoisasti yhä vieläkin tulevaisuutta.

Mutta nyt olen ollut onnellinen jo viimeiset 13 vuotta, vaan sairauksien vuoksi sinnittelen päivästä toiseen. Olen kiitollinen, että minulla on niin ihana puoliso, joka minua hoivailee ja auttelee kaikessa. On toki ollut onnellisia päivä aiemminkin, lapsuudessani, nuoruudessani, mutta sitten hieman vanhempana tuli eteeni vaikeuksia, mutta olen taapertanut vaikeuksien kautta voittoon. Ja nyt on yhteinen ihana tulevaisuudensuunnitelmakin jo aika pitkällä.

Tänään kuitenkin juhlimme täällä Väinönlinnassa syntymäpäiviäni hyvän kahvin ja valkosuklaamoussekakun kera.

NYT TUUTIN TÄYDELTÄ JATKOA OSA 4

 

 

Meillä oli kuitenkin kiireinen päivä lennon jälkeen, koska meidän piti lähteä takaisin Helenan kotiin jo seuraavana päivänä.

Tuumasta toimeen, me lähdimme autoajelulle. Timo esitteli minulle hyvin tarkkaan kotikaupunkiaan Oulua ja sen ympäristöä. Minä pidin heti Oulun kaupungin kauneudesta ja merestä, jonka rannalla myös käväisimme. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä viikonloppu ja  olikin jo aika pakata kassini ja sanoa sisimmässäni hyvästit Timon kodikkaalle kodille, jossa näkyi hyvin vielä hänen rakkaan äitinsä käden jäljet. Käännyin vielä kerran katsomaan kotia ja sanoin hiljaa, että toivottavasti vielä tapaamme ja toivottavasti jonain päivänä saan laittaa ruokaa rakkaalleni ja odottaa häntä ruokatunnilla kotiin syömään. Näin haikein mielin oli siis lähdettävä taas lennolle ja kotiin äidin ja koirien luokse.  Kotona olikin iloinen vastaanotto, kun neljä hännänheiluttajaa juoksi vastaan hyppien riemusta.

IMG

Onneksi Timo sai olla vielä yhden yön meidän luonamme, kunnes hänenkin oli jälleen palattava kotiinsa ja maanantaina taas työhönsä.

Näin jatkui taas arkinen aherrus meillä etelä-Suomessa ja Timolla pohjoisessa. Timo soitteli minulle joka ilta ja puhuimme aina pidempään ja pidempään ja kaipaus oli kova molemmin puolin. Mutta pian taas koitti perjantai ja Timo lensi luoksemme.

Seuraavan kerran matkustimme lentäen Tampereelle, jossa olen perheeni kanssa asunut useita vuosia. Timo tilasi jo ajoissa huoneen hotelli Ramadasta, jonne lennon jälkeen ajoimme taksilla. Siellä oli todellakin hyvin viihtyisää ja huonekin oli kaunis ja tilava. Myös pesutilat olivat hyvin nykyaikaiset ja kauniit. Timo siis lensi Oulusta Vantaalle ja minä menin taksilla kentälle, jossa tapasimme toisemme ja menimme tarkastuksien kautta koneeseen istumaan vierekkäin. Jälleen sain kokea ihanan ja ikimuistoisen matkan Timon kanssa lentäen pilvien päällä kuin keinuen ja tunsin, miten hyvä ja kevyt olo minulla oli aina Timon kanssa.

IMG_0001

Vietimme yön hotellissa ja seuraavana aamuna me lähdimme ostoksille kaupungille. Timo osti minulle kauniin, mustan, pitkän talvitakin, mustat housut(isommat!) ja hyvät ja kauniit talvikengät. Ostimme myös ensimmäiseksi yhteiseksi matkamuistoksi ihanan, suloisen ja ruttuisen koirapatsaan.

Näin tämäkin ihana viikonloppu tuli taas vietettyä Timon kanssa ja kotiinlähtö jälleen tuli sunnuntaina. Oli toki ihana tulla jälleen kotiinkin, mutta kun Timon piti lähteä omaan kotiinsa Ouluun, niin se olikin tosi haikeaa ja vaikeaa. Mutta sydämeeni jäi kuitenkin kauniit muistot yhteisestä viikonlopusta Tampereella.

Jatkuu pian pienen esikertomuksen jälkeen…

HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN OSA 3

 

 

Helenan ja Timon yhteinen ensimmäinen lentomatka oli pyhäinpäivänä ja se suuntautui kohti Oulua, Helenan uutta kotikaupunkia.

230px-Finnair.a320.arp.750pix

Matka oli hyvin jännittävä ja koirille oli hankittu hoitaja ja samoin myös äidille.

Aamulla alkoi matka kohti uutta kotikaupunkia Oulua ensin taksilla lentokentälle ja sieltä sitten tunnin lentomatka Ouluun, josta he menivät taksilla Timon kotiin.

Oli siis marraskuu ja pimeä aika eikä maassa ollut lunta vielä lainkaan. Näin Helena muistelee yhteistä matkaansa:

Astuimme lentokoneeseen ja kun istuimme koneessa, niin tunsin ihanan tunteen sydämessäni. Minusta tuntui kuin olisin lentänyt taivaaseen. Kone lensi pilvien yläpuolella, jossa paistoi aurinko ja kauniita pumpulipilviä näkyi koneen ikkunasta katsellessani ulos avaruuteen.

190115145_e7f8ed9223_o

Tunsin käteni Timon turvallisessa kädessä ja näin minulla oli hyvä olla. Minulla oli nyt hyvin rakas ihminen vieressäni.

Kun astuimme Oulun lentokentälle, minulla oli hyvin vahva ja luottavainen tunne Timoa kohtaan. Hän oli ihana ja luotettava ihminen jo alusta alkaen. Saavuimme taksilla Oulun esikaupunkiin Nokelaan, jossa Timon omakotitalo sijaitsi.

Talo oli hyvin kaunis 50-luvun omakotitalo väriltään punainen ja jossa oli valkoiset puitteet ja talon yläosa.

IMG

Timo aukaisi oven ja kun astuin sisään, niin tunsin kuinka lämmin ja hyvä olo valtasi sieluni ja ruumiini. Sisällä näki heti eteisestä, että tässä kodissa vallitsi lämpö ja rakkaus.

Katseltuani hieman ympärilleni, tunsin hyvän, kotoisen kahvin tuoksun sieraimissani ja pian sainkin kutsun kahville.

IMG_0001

Siinä pienessä, mutta niin kodikkaassa keittiössä me joimme siis kahvimme yhdessä ensimmäistä kertaa uudessa, tulevassa kotikaupungissani.

 

Jatkuu taas myöhemmin…malttakaahan vielä…

HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN OSA 2

 

card-god-must-have-sent-you

Kun Helena alkoi laittamaan ruokaa, niin heti Timo oli auttamassa ja kuorimassa perunat. Siis jo ensimmäisenä tapaamispäivänä he tekivät kaiken yhdessä ja siitä päivästä muodostui todellakin hyvin onnellinen päivä molemmille.

images 3

Mutta koska kaikki hyväkin loppuu aikanaan, niin tuli heillekin ilta ja eron hetki. Timo lensi Ouluun tyhjään kotiinsa ja Helena jäi viettämänsä päivän muistoihin.

Näin Timo soitti Helenalle joka ikinen päivä ja kirjoitti sähköpostitse useita kertoja päivässä, joihin Helena hyvin aktiivisesti vastasi.

Seuraavana päivänä Timo meilasi helenalle viestin, että haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta.

IMG_0002

Siihen ajatukseen myös Helena oli valmistautunut jo edellisen talven aikana hänen  äitinsä ollessa pitkiäkin aikoja sairaalassa ja näin Helena oli hyvin yksinäinen ja suri äitiään.

Näin jatkui syksy ja Timo alkoi tapailla Helenaa joka viikonloppuna eli Timo tuli perjantaina Helenan luokse ja lähti sunnuntaina Ouluun, koska Timolla oli työ Oulussa.

Helenan äiti pääsi sitten kovan taistelun jälkeen Helenan luokse sairaalasta ja Timon kanssa he yhdessä hoitivat äitiä joka viikonloppu. Näin myös Helenan äiti tuli tietämään, että Helena ei jää yksin äidin saadessa kutsun pois keskuudestamme. Helenan äiti myös piti hyvin paljon Timosta ja oli hyvin onnellinen, että Helenan ei tarvinnut jäädä yksin. Helena ja Timo matkustivat myös sinä syksynä aika paljon.

Mutta tämä tarina jatkuu seuraavalla kerralla…

lauantai 14. syyskuuta 2013

NEULOMUKSIANI ON TÄÄLLÄ…

 

Nyt laitoin neulomuksiani tänne blogiini:

http://nukeille.blogspot.com

Vaatteita nukeille

 

Mutta pitänee vaihtaa vielä tuo nimi, kun kudon sinne muutakin.

TERVETULOA!

HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN

 

Olipa kerran eräässä pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa tyttö nimeltä Helena ja kaukana, kaukana pohjoissuomessa poika nimeltä Timo.

Suomen-kartta

Kerron nyt heidän elämäntarinansa, joka on kuin kaunis satu Prinsessa Ruususesta, joka kohtaa oman Prinssinsä.

Helenalla oli oma tietokone, jota hän rakasti paljon. Helena on entinen toimistosihteeri ja on aina ollut kiinnostunut koneella kirjoittamisesta.

IMG_0002

Helena oli saanut paljon kokea ja kärsiä elämänsä aikana ja viime vuodet hän hoiti omaa, sairasta, liikuntakyvytöntä äitiään heidän yhteisessä kodissaan.

Lapset olivat jo maailmalla ja lapsenlapsiakin oli jo useita. Eräänä päivänä hänen äitinsä joutuessa sairaalaan, Helena päätti tutkia tietokonettaan ja aukaisi treffimestan ja vastasi erään pojan ystävän hakuun.

Ja kuinkas ollakaan poika nimeltä Timo asui pohjoisessa Oulun kaupungissa. Hän oli koko ikänsä asunut myös äitinsä kanssa ja menetettyään äitinsä, hän tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi ja laittoi ilmoituksensa treffimestalle.

IMG_0003

Helena siis vastasi Timon ystävän hakuun ja sai vastauksen hyvin nopeasti itselleen. Timo oli myös ollut oman äitinsä omaishoitajana kuten Helenakin oli. Ja kirjoiteltuaan keskenään jonkin aikaa, he tulivat huomaamaan, että heillähän olikin paljon yhteisiä asioita.

Timo piti myös koirista, joita Helenalla oli neljä pientä villakoiraa.

IMG_0005

He molemmat pitivät myös luonnosta, eläimistä, musiikista ja ennen kaikkea koti oli heille molemmille maailman tärkein paikka. Muutaman vastauksen saatuaan, Helena antoi Timolle puhelinnumeronsa ja Timo soitti lupaustensa mukaisesti joka päivä ja useitakin kertoja illassa töistä palattuaan.

IMG_0006

Näin Helena oppi alusta asti luottamaan Timoon ja Timo Helenaan. Heidän keskusteltuaan puhelimitse useita kertoja, Timo päättikin eräänä viikonloppuna tulla Helenaa katsomaan. Hän toteutti sen 1. päivänä lokakuuta 2000, joka tuolloin oli sunnuntai.

Timo lensi koneella Vantaalle ja tuli sieltä taxilla Helenan luokse.

230px-Finnair.a320.arp.750pix

Näin he viettivät ensimmäisen yhteisen sunnuntaipäivän Helenan ja koirien ja Helenan äidin luona. Se päivä oli jännittävä, mutta ikimuistoinen.

Ja tämä tarina jatkuu…ja jatkuu…

VIELÄ 18 PÄIVÄÄ...

Tänään on lauantai ja 14. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa siniseltä, pilvettömältä taivaalta asteiden ollessa vain +10. Mutta Torreviejassa on samaan aikaan jo +20 astetta, joten sinnepä mieli halajaa. No, nyt on enää 18 päivää ja sitten pääsemme ennusten mukaan ainakin +26 asteen lämpöön, joten se helpottaa aika paljon niveleitänikin.

Mutta onhan tässä vielä tekemistäkin, kun kaulurikin on vielä...siis vielä hieman kesken, mutta ei siitä puutu kuin muutama kerros, jota ei kauan aikaa kilkuttele. Mutta sitten vielä kuviosukista terät kudon ja sitten nekin on valmiit. Mutta muuta en luultavasti aloita, vaan kerään rakkaat lankani ja sujautan ne matkalaukkuuni kera puikkojen ja koukkujen ja ohjeiden.

Nyt on kuitenkin vielä tarkistettava kaikki tietokoneet, läppäri, tabletti, kuulokkeet, muistikortit ja lukijat, jotta kaikissa olisi sitten heti virtaakin. Täältä sitten otamme kaikki johdot irti seinästä, jotta ei mitään pahaa tapahtuisi. Onneksi kuitenkin täällä käy ihmisiä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa viikonloppua!


ELÄMÄ ON IHANAA: FREDI

Click to play this Smilebox slideshow
Create your own slideshow - Powered by Smilebox
Customize your own digital slideshow

perjantai 13. syyskuuta 2013

LEHTI PUUSTA VARISEEPI BY HELENA AND TIMO


PIENTÄ ILOA ELÄMÄÄN


SINITAIVAS

 

Rakkaalleni 29.9.2000

 

Sinitaivas vaikka katoaa,

vaikka jäähän peittynyt on maa,

mua rakastat, se riittää,

kaiken muun voin unhoittaa.

Päivin, öin, kun tuntea mä saan,

kätes hellän, mutta voimakkaan,

huolen ohdakkeet se niittää,

ruusut rakkauden vain kukkaan saa.

Välitä en maailmasta,

luopua voin mammonasta,

jos vain sinä haluat.

Sulle vaikka tähden hankin,

kestän osan kovimmankin,

jos vain sinä haluat.

Kauas kotimaasta lähden,

elän vaikka nälkää nähden,

jos vain sinä haluat.

Kun et sinä luotain lennä,

kaiken muun mä annan mennä,

jos vain sinä haluat.

 

Kaunis laulu Edith Piafilta.

love-wallpaper-red-hearts-free-desktop-wallpapers

OOTKO SÄ UNELMIENI MIES

 

Oi, Timo, ootko sä unelmieni mies,

sen vain Luoja yksin ties,

siitä pian selvän saamme,

siispä tavatkaamme

ja toisiamme halatkaamme.

Jos sydämemme yhtehen näin lyö,

oi, mikä kaunis syysyö.

Jos sydämemme on vakaa,

silloin se toisillemme rakkautta jakaa,

ja voimme katsoa tulevaisuutta onnellisna näin,

käsikkäin,

ja toisiamme vain,

rakastaen ain.

 

Tämän runon kirjoitin rakkaalleni 27.9.2000, jolloin me vielä kirjoittelimme sähköpostitse toisillemme, kunnes…

flat,550x550,075,f

Täältä siis kaikki alkoi jo elokuussa 2000. Ja rakkautemme jatkuu, kuten tarinanikin.

USKO, TOIVO JA RAKKAUS…

 

 

Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.(1 Kor. 13:4-7)

 

224557

Tänään on perjantai ja 13. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja asteita on +15, mutta eiköhän se siitäkin vielä lämpene muutaman asteen.

Olen nyt miettinyt, jotta miten tätä jatkaisin, kun en kaikkea saa tänne yhdellä kertaa syötettyä, vaikka niin haluaisinkin. Siispä jälleen lyhyesti ja ytimekkäästi.

21

Alkuaikoina päivät kuluivat unelmoiden…

achki_cars-avto-multfilmy-13417

…vuodetkin kuluivat ja autokin vaihtui…

barany-lyubov-risunki-5964

…musiikistakin nautimme molemmat, mutta siitä sitten taas myöhemmin…

75

…ja joka viikkoa sama ilo…tänään on jo perjantai, vaikka eihän se meidän päiviä muuta mitenkään, kun kaikki päivät ovat yhtä kiireettömiä tahi kiireisiä, mutta töihin ei tarvi mennä enää…silti viikonloppu on aina viikonloppu…

143

…ja Rakkaus on aitoa, joka ei katoa minnekään eikä sitä riistetä pois…

love-with-heart-t2

Ajattelin ensin laittaa tänne pienen videonauhan pätkän siunaustilaisuudestamme, mutta jätänkin sen myöhäisempään ajankohtaan.

Toivotan teille kaikille aurinkoista viikonloppua ja rakkautta ja lämpöä toisianne kohtaan!

torstai 12. syyskuuta 2013

TÄMÄ ON VASTA ALKUA…

 

Tänään on torstai ja 12. päivä syyskuuta. Aamulla oli aikamoinen sumuverho, kun piipahdimme ultraäänitutkimuksessa Keskussairaalassa. Sieltä olimme jo tunnin sisällä omassa kotonamme. Eipä siellä kauan aikaa mennyt, kun pääsin heti tutkimuksiin, joka sekään ei kestänyt kuin muutaman minuutin. No, tutkimusten tulokset saan sitten tietää myöhemmin.

Mutta nyt aion kertoa teille meidän tarinamme alusta asti, koska pian lähestyy 13 vuotis taipaleemme juhlakuukausi eli lokakuu.

Minulla on kaikki sähköpostit tallella ja samoin aloittamani kertomus meidän alkutaipaleelta. Mutta niihin palaan myöhemmin, mutta ennen lähtöämme. Joten ainakin teille jää jotain lukemista. Mielenkiintoista ehkäpä, ehkä ei! Kuka mitenkä haluaa!

Minulla on tässä edessäni joitakin itse valitsemiani kuvia, joista nyt tällä kertaa rakennan alkutaipaleemme.

Olipa kerran…

Vintage%20Lovers%20%2851%29

…kaksi keski-ikäistä, joita johdatettiin yhteen…

Vintage%20Lovers%20%2857%29

…hääpäivä koitti…

IM_A0088

…oli kukkia …

115

…ja sydän löysi sydämen…

Vintage%20Lovers%20%2824%29

…olipa autokin, jolla huristelimme…

20276259-blue-abstract-notes-music-background-illustration

…ja molemmilla rakkaus musiikkiin…

Paz_569240199_0017-1

…kodissamme vallitsi rauha ja rakkaus…

handinhandtop

…näin kuljimme käsi kädessä halki Suomen…

seniorlovetop

…nyt olemme jo vanhoja ja väsyneitä, mutta rakkaus

vallitsee edelleenkin kodissamme…

Tämä tarina jatkuu myöhemmin!

2364