Olipa kerran eräässä pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa tyttö nimeltä Helena ja kaukana, kaukana pohjoissuomessa poika nimeltä Timo.
Kerron nyt heidän elämäntarinansa, joka on kuin kaunis satu Prinsessa Ruususesta, joka kohtaa oman Prinssinsä.
Helenalla oli oma tietokone, jota hän rakasti paljon. Helena on entinen toimistosihteeri ja on aina ollut kiinnostunut koneella kirjoittamisesta.
Helena oli saanut paljon kokea ja kärsiä elämänsä aikana ja viime vuodet hän hoiti omaa, sairasta, liikuntakyvytöntä äitiään heidän yhteisessä kodissaan.
Lapset olivat jo maailmalla ja lapsenlapsiakin oli jo useita. Eräänä päivänä hänen äitinsä joutuessa sairaalaan, Helena päätti tutkia tietokonettaan ja aukaisi treffimestan ja vastasi erään pojan ystävän hakuun.
Ja kuinkas ollakaan poika nimeltä Timo asui pohjoisessa Oulun kaupungissa. Hän oli koko ikänsä asunut myös äitinsä kanssa ja menetettyään äitinsä, hän tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi ja laittoi ilmoituksensa treffimestalle.
Helena siis vastasi Timon ystävän hakuun ja sai vastauksen hyvin nopeasti itselleen. Timo oli myös ollut oman äitinsä omaishoitajana kuten Helenakin oli. Ja kirjoiteltuaan keskenään jonkin aikaa, he tulivat huomaamaan, että heillähän olikin paljon yhteisiä asioita.
Timo piti myös koirista, joita Helenalla oli neljä pientä villakoiraa.
He molemmat pitivät myös luonnosta, eläimistä, musiikista ja ennen kaikkea koti oli heille molemmille maailman tärkein paikka. Muutaman vastauksen saatuaan, Helena antoi Timolle puhelinnumeronsa ja Timo soitti lupaustensa mukaisesti joka päivä ja useitakin kertoja illassa töistä palattuaan.
Näin Helena oppi alusta asti luottamaan Timoon ja Timo Helenaan. Heidän keskusteltuaan puhelimitse useita kertoja, Timo päättikin eräänä viikonloppuna tulla Helenaa katsomaan. Hän toteutti sen 1. päivänä lokakuuta 2000, joka tuolloin oli sunnuntai.
Timo lensi koneella Vantaalle ja tuli sieltä taxilla Helenan luokse.
Näin he viettivät ensimmäisen yhteisen sunnuntaipäivän Helenan ja koirien ja Helenan äidin luona. Se päivä oli jännittävä, mutta ikimuistoinen.
Ja tämä tarina jatkuu…ja jatkuu…
Ihanaa, että rohkenit kirjoittaa muistelmia ja rakkaustarinaasi ja jakaa sen meille ♥♥
VastaaPoistaMielenkiintoista on ollut alku ja ikimuistoisia hetkiä täynnä.
Mielenkiinnolla luen lisää :)
Kiitos kommentistasi seijastiina!Lisää tulee tuutintäydeltä vielä ennen lähtöämme ja sen jälkeenkin, kunnes sitten alan kertomaan nykyhetkistä Espanjassa.
Poista