HELENAN JA TIMON KOHTAAMINEN OSA 5

 

 

Seuraavan matkan teimmekin sitten Tallinnaan, mutta sinne lensimme lauantaiaamuna ja tulimme takaisin jo sunnuntaina. Tallinnassa kävelimme paljon ja kiersimme kapeita, kauniita kujia ja otimme paljon valokuvia.

Kun tulimme kotiin, saimme kuulla, että äitini tilanne oli huonontunut ja kuume noussut. Äidin ja koirien hoitajat saivat mennä koteihinsa ja Timonkin piti lähteä taas kotiinsa Ouluun, joten minä jäin yksin taistelemaan äitini kanssa hänen sairaudestaan. Muutaman päivän kuluttua minun oli vietävä hänet sairaalaan, jonne hän sitten joutui jäämään ja tilanne huonontui ja lopulta äidin voimat loppuivat juuri joulun jälkeen.

Kolmas lentomatkamme ulottui Joensuuhun, jossa kävimme tapaamassa lapsiani. Vietimme siellä vain yhden päivän ja ilta koneella palasimme takaisin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna olimmekin sitten jo Timon uudella autolla käymässä Kouvolassa, jonne veimme joululahjoja lapsenlapsilleni. Timo vaihtoi vanhan autonsa, jonka uuden auton Volkswagen Passatin valitsimme yhdessä ja tumman sinisen värin katsoimme netin kautta. Timo sai kuitenkin uuden autonsa vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten hän sai käyttöönsä liikkeen auton siksi aikaa.

Jouluaatonaattona kävimme vielä yhdessä äitini luona sairaalassa ja koska saimme tietää lääkäriltä, että äitini lähtö on pian edessä, niin Timo päätti, että en jää yksin, vaan lähtisimme koko porukka Oulua kohti jouluaattona, kuten lääkärikin meitä kehotti. Lääkäri sanoi meille, että hän hälyyttää sitten sieltä läheltä omaisia äidin luokse, sillä minä olin jo elämäntyöni tehnyt ja hyvin olin äitiäni hoitanut yksin. Ja niin me sitten teimmekin.

Jouluaaton aamuna aikaisin pakkasimme automme ja koiramme ja tuppauduimme itsekin sinne ja näin alkoi matka kohti pohjoista Suomea.

Koiramme olivat ensimmäistä kertaa autossa näin pitkän matkan, mutta hyvin he jaksoivat yhdellä paussilla olla autossa. Matka kesti lähes 7 tuntia, kun oli kuitenkin talvi keli. Kuuntelimme autossa radiota, josta tuli kauniita joululauluja, joita itsekin lauleskelin ja hyräilin.

Näin saavuimme rattoisasti Ouluun ja Timon kotiin ja kylläpä koirilla riitti nuuskimista ja ihmettelemistä. Yläkertaan he eivät kaikki edes heti uskaltautuneet, vaan heidät piti kantaa sekä ylös että alas. Mutta kuitenkin hoidimme Timon kanssa yhdessä koirine tutustumisenkin ja annoimme heille aikaa tutustua uuteen kotiinsa.

Timolla oli kaksi viikkoa lomaa töistä, joten saimme olla hänen kanssaan koko ajan. Koirat tottuivat hyvin kotiinsa ja meillä kaikilla oli hyvä olla muutoin, paitsi että äitini menehtyi pian joulun jälkeen. Onneksi meillä oli toisemme kuitenkin ja jaksoin näin paremmin kestää suuren suruni.

 

Jatkuu jälleen seuraavalla kerralla…