24 PÄIVÄÄ ENÄÄ…

 

Tänään on sunnuntai ja 8. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja puiden oksatkin vielä nukkuvat, kun on aivan täysi hiljaisuus. Ei kuulu enää lintujen sirkutusta, koska he ovat varmasti jo matkanneet lämpimiin maihin, mutta palaavat jälleen keväällä, kuten mekin sitten teemme. On hyvin rauhallinen ja hiljainen sunnuntaiaamu.

Minä alan selvitä tästä tulehduksesta taas ainakin joksikin aikaa. Mutta ellei meillä olisi ollut kaapissa antibioottia edellisistä kuureista jääneenä, niin minä en nyt istuisi tässä kirjoittamassa ja kertomassa kuulumisia. Siispä, jälleen suuri kiitos menee tuonne ylös Taivaaseen, että olen jälleen pelastunut. Vieläkin tuntuu niin pahalta, että terveyskeskus voi kieltäytyä ottamasta muutaman minuutin kestävän näytteen ja viemään tiedon lääkärille, jolta olisin voinut saada kuurin. Mutta ei, se ei käynyt niin, koska sitä näytettä ei viety eilen, kuten hän sanoi. No, se oli sellainen kosto meille, että kaikki täytyy tehdä juuri kuin tämä henkilö sanoi. Mutta kaikesta huolimatta minä alan selvitä tästä, mutta muistot, ikävät muistot jäävät sydämeni pohjalle. Mutta kaikesta selviää! Ja kunhan kolmisen viikon kuluttua pääsemme Espanjan auringon alle, niin siellä unohtuvat kaikki huolet ja murheet ja ikävät asiat.

Siellä saamme nauttia maailman terveellisimmästä ilmastosta. Ja voimme olla ulkona vaikka jatkuvasti, jos vaan jaksamme. Mutta paljon on taas tutkittavaa siellä alueella ja markkinoilla toki käymme ahkerasti.

Eilen sain taas hieman kudottua kauluria, jonka uskoisin saavani valmiiksi nyt viikonlopun aikana. Ja sitten on jatkettava kuviosukkia, jotka nyt ovat paussilla. Ja uusia malleja olen printannut hienon pinon, jonka siis otan myös mukaani. Siellä on lokakuussa sade-ja ukkospäiviä, joten silloin pitää kutoa. Ja netin kauttahan tilaan toki lisää lankoja.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja rauhallista sunnuntai päivän jatkoa!