Helenan ja Timon yhteinen ensimmäinen lentomatka oli pyhäinpäivänä ja se suuntautui kohti Oulua, Helenan uutta kotikaupunkia.
Matka oli hyvin jännittävä ja koirille oli hankittu hoitaja ja samoin myös äidille.
Aamulla alkoi matka kohti uutta kotikaupunkia Oulua ensin taksilla lentokentälle ja sieltä sitten tunnin lentomatka Ouluun, josta he menivät taksilla Timon kotiin.
Oli siis marraskuu ja pimeä aika eikä maassa ollut lunta vielä lainkaan. Näin Helena muistelee yhteistä matkaansa:
Astuimme lentokoneeseen ja kun istuimme koneessa, niin tunsin ihanan tunteen sydämessäni. Minusta tuntui kuin olisin lentänyt taivaaseen. Kone lensi pilvien yläpuolella, jossa paistoi aurinko ja kauniita pumpulipilviä näkyi koneen ikkunasta katsellessani ulos avaruuteen.
Tunsin käteni Timon turvallisessa kädessä ja näin minulla oli hyvä olla. Minulla oli nyt hyvin rakas ihminen vieressäni.
Kun astuimme Oulun lentokentälle, minulla oli hyvin vahva ja luottavainen tunne Timoa kohtaan. Hän oli ihana ja luotettava ihminen jo alusta alkaen. Saavuimme taksilla Oulun esikaupunkiin Nokelaan, jossa Timon omakotitalo sijaitsi.
Talo oli hyvin kaunis 50-luvun omakotitalo väriltään punainen ja jossa oli valkoiset puitteet ja talon yläosa.
Timo aukaisi oven ja kun astuin sisään, niin tunsin kuinka lämmin ja hyvä olo valtasi sieluni ja ruumiini. Sisällä näki heti eteisestä, että tässä kodissa vallitsi lämpö ja rakkaus.
Katseltuani hieman ympärilleni, tunsin hyvän, kotoisen kahvin tuoksun sieraimissani ja pian sainkin kutsun kahville.
Siinä pienessä, mutta niin kodikkaassa keittiössä me joimme siis kahvimme yhdessä ensimmäistä kertaa uudessa, tulevassa kotikaupungissani.
Jatkuu taas myöhemmin…malttakaahan vielä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestisi minulle, kiitos!