ELÄMÄN KELLO KÄY...

Tänään on tiistai ja 22. päivä huhtikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja suvituuli soi ja linnut laulavat ahkerasti.
Mutta...

...kello käy ja tikittää lujaa eteenpäin...sekunnit, minuutit, tunnit, vuorokaudet ja kuukaudet hurahtavat vain ohitsemme ja kun huomaamme, niin jopas onkin taas vuosi mennyt eteenpäin.

Mutta kauniit muistot jäävät ikuisesti sydämemme sopukoihin. Niitä nytkin kaipauksella muistelen ja kyyneleet vierähtävät silmilleni.

Tuleepa ensimmäisenä mieleeni viime vuoden jouluaatto, kun kaiken onnellisien hetkien kaupan ja kissalenkin jälkeen heräsin sairaalassa ja minulla oli letkuja joka puolella ja hoitajat puhuivat espanjaa ja englantia myös. Onneksi en toki heti edes tajunnut mitä oli tapahtunut. Mutta sitten rakas mieheni Timo ja hyvät ystäväni minulle kertoivat ja olen ollut vieläkin aika järkyttynyt. Ja kun tuo yksi kerta ei jäänyt siihen, vaan jouduin vielä loppiaisenakin mutta se oli onneksi hieman lievempi aivohalvaus. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että vasemmalle puolelle se halvaus meni, vaikka se tukos olikin oikealla puolella. Oli minun onni, että sain avun niin nopiasti kuin vain voi, sillä minuuteista siinä oli kiinni, että en menehtynyt. Nyt olen kiitollinen joka päivä, että olen saanut jatkoaikaa!

Ja kyllä se hymykin sielä aina välillä tulee, kun jaksan vaan, sillä aina ei jaksa hymyilläkään. Mutta nyt tiedän, että minun paikkani on Espanjan auringon alla hyvien ystävien keskuudessa ja myös eläinten ja Välimeren eli terveellisemmän ilmaston. Siellä toivonkin, että saisin jatkoaikaa elämälleni ja saisin vielä nauttia siitä kaikesta, jota olen saanut siellä tähänkin asti nauttia. Mutta nyt emme tarvitse paluulippua tänne kylmyyteen, kun meillä on siellä aina lämmin ja lämmin tulee jo hyvistä ystävistäkin.

Siellä on ihania kissoja, joten vaikka kissoja ei näkyisikään missään, niin huutelen kis, kis, niin johan monta kymmentä kissaa hyppää aidan yli meidän luoksemme. Voi, miten teitä kaipaankaan!

Tällainen suloinen ja puhdas valkoinen kisu siellä on myös muiden joukossa...

...siellä palmut huojuu sinistä pilvetöntä taivasta kohden...

...Välimeri kohisee vieressä...

...appelsiiniviljelmiä on paljon, vaikka itse en niitä voikaan syödä...

Mutta näiden kuvien ja muisteloiden myötä, toivotan teille kaikille oikein leppoisaa viikon jatkoa!