Hääkuva 2004
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
PÄIVITYKSENI ON TOISESSA BLOGISSANI
Tervetuloa blogiini, wanhaan blogiini Päivät yhteen liittyy, johon juuri päivitin lokakuisia muistoja näin talven keskelle!
perjantai 28. marraskuuta 2014
KUULUMISIA PITKÄSTÄ AIKAAN
Tänään on perjantai ja jo 28. päivä marraskuuta. Onpas aika mennyt kuin siivillä. Ja paljon on tapahtunut kaikenlaista. Mutta haavani on vuotanut jo parisen viikkoa, mutta onneksi täällä pääsin lääkärille, joka suositteli ihotautilääkäriä, jolta sain antibioottikuurin 2 kuukaudeksi ja joka pitäisi auttaa näihin iho-ongelmiin, kuten myös vuodon loppumiseen. Hänelle tämä tällainen haavan muoto oli tuttua. Maanantaina menen ultraan tästä haavasta, jolloin lääkäri saa tietää, että tuleeko vuoto haavan sisältä vai onko ihosta johtuvaa. Olen siis hyvissä käsissä!
Josef on kovin jo kasvanut ja hänestä on tullut Josef Perfecto ja on jo yli 5 kuukautta. Mutta tänään saimme laitettua jo verhot ikkunaan olohuoneessa ja onpa taas kodikasta. Mehän otimme ne pois, kun tuo pikku hurmuri tuli taloon ja häntä kiinnosti kovin verhot. Mutta kyllä hän on viisastunut ja ymmärtää toki kielloille hyvin. Nyt hankinnan kohteena on vielä jonkinmoinen lipastosenkkihyllystö ja kulmakaappi ja joitakin laatikostoja, joihin saan jotain tärkeitä tavaroitani. Minullahan on jo 6 rottinkikoria ja eri kokoisia, joihin saan langat ja käsityöt ja puikot ym.
Tässä siis rottinkikoreja eri kokoisia käsitöilleni, tottakai...
...ja ainakin osa nukeistani mahtui kuviin mukaan...
...ja heitähän on siis 120 nukkea ah, niin ihanaa...
...ja kaunista playa Flamencon rantaa...
...täällä on tosi kaunista ja hyvä elää ja olla...
...ja sitten viimeinen huipennus tälle päivälle...minä ja sauvat pitkästä aikaa...hyvän ystäväni kulkiessa vierelläni rollarini kanssa, että jos väsy yllättää. Ja yllättihän se, kun en ole kuukausiin kävellyt. Mutta tänään kävelin tätä kotikatuani pitkin ensin 250 metriä alaspäin ja saman verran toki ylös päin, joka nousee koko ajan eli ...jihuu...500 metriä sauvakävelyä on nyt tehty ja aloitettu yksin kulkijan kampanja, joka jatkuu maanantaista lähtien joka päivä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonloppua!
Josef on kovin jo kasvanut ja hänestä on tullut Josef Perfecto ja on jo yli 5 kuukautta. Mutta tänään saimme laitettua jo verhot ikkunaan olohuoneessa ja onpa taas kodikasta. Mehän otimme ne pois, kun tuo pikku hurmuri tuli taloon ja häntä kiinnosti kovin verhot. Mutta kyllä hän on viisastunut ja ymmärtää toki kielloille hyvin. Nyt hankinnan kohteena on vielä jonkinmoinen lipastosenkkihyllystö ja kulmakaappi ja joitakin laatikostoja, joihin saan jotain tärkeitä tavaroitani. Minullahan on jo 6 rottinkikoria ja eri kokoisia, joihin saan langat ja käsityöt ja puikot ym.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa viikonloppua!
perjantai 21. marraskuuta 2014
ESPANJAN KUULUMISIA PITKÄSTÄ AIKAA JA JOSEF 5 KUUKAUTTA
Tänään on perjantai ja jo 21. päivä marraskuuta. Päivä on ollut pilvipoutainen ja lämmin. Ja lämmin sää jatkuu edelleenkin, vaikka marraskuu lähenee uhkaavasti jo loppua. No, pian alamme hankkimaan jouluisia asioita, koska vietämme me täälläkin joulua ja koristelemme kuusen ja ikkunat.
Muuten on aika mennytkin oikein hyvin, vaikka väsymystäkin on ollut tämän haavan vuodon seurauksena, mutta nyt sekin on hyvässä hoidossa. Kunhan joulu menee, niin on vielä kylmä aika, mutta sitten odotan jo maaliskuussa, että aurinkokin jo lämmittäisi hieman enemmän ja pian koittaa aika, että minäkin pääsen jatkamaan kuntoutustani uima-altaalla juosten vesijuoksua.
Ja Josef on ollut meillä nyt jo kuukauden ja on tänään juuri 5 kuukautta. Hän on niin muuttunut ja tullut viisaammaksi ja on hyvä oppimaan ja touhuaa kovin. Mutta hän on minulle myös aivan koko maailmani ja perfecto sylivauva, joka rakastaa hellimistä ja sylissä nukkumista. Hän on juuri sellainen, kun olen toivonutkin!
...meidän ihana suloisuus Josef...5 kuukautta...
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua!
Muuten on aika mennytkin oikein hyvin, vaikka väsymystäkin on ollut tämän haavan vuodon seurauksena, mutta nyt sekin on hyvässä hoidossa. Kunhan joulu menee, niin on vielä kylmä aika, mutta sitten odotan jo maaliskuussa, että aurinkokin jo lämmittäisi hieman enemmän ja pian koittaa aika, että minäkin pääsen jatkamaan kuntoutustani uima-altaalla juosten vesijuoksua.
Ja Josef on ollut meillä nyt jo kuukauden ja on tänään juuri 5 kuukautta. Hän on niin muuttunut ja tullut viisaammaksi ja on hyvä oppimaan ja touhuaa kovin. Mutta hän on minulle myös aivan koko maailmani ja perfecto sylivauva, joka rakastaa hellimistä ja sylissä nukkumista. Hän on juuri sellainen, kun olen toivonutkin!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
IHANA PÄIVÄ TAAS ILLASSA
Tänään on sunnuntai ja jo 9. päivä marraskuuta. Päivä on pimentynyt ja painunut iltaan. Mutta sää on ollut yllättävän lämmin ilman kylmää tuulta 20 astetta.
Tämä päivä on ollut myös hyvin mieleenpainuva ja ihana päivä. Niin, on toki isänpäiväkin, mutta kun minulla ei ole enää isää, niin emme sitä silloin viettäneetkään muutoin kuin toki ajatuksissani on aina ihana isäni kuin myös ihana äitini. Kaipaan heitä jatkuvasti sydämessäni!
Mutta me päätimme pitkästä aikaa lähteä rannana kissoja tapaamaan Josefin kanssa, sillä onhan Josef jo sentään iso poika 4kk 2 viikkoa. No, laitoimme kissojen ruokakassin valmiiksi ja juotuamme nessut, pääsimmekin jo lähtemään Josefin istuessa sylissäni. Ensin menimme autolla Välimeren rannalle, josta kävelimme ihanaa rantaboulevardia pitkin kissojen ruokapaikalle. Matkalla sinne päätepaikkaan oli toki jo joitakin kissoja, joille annoimme ruokaa ja siitä jatkoimme matkaamme päätepisteeseen. Sieltähän ne tutut, ihanat kissat hyppivät aidan yli kuin ennen vanhaan ja heitä oli koossa 19 kissaa ja kaikille ruokaa riitti. Josef istui sylissäni kuin tatti ja seurasi ja kuunteli kun hänelle selitin, että kissat ovat kavereita ja tuomme heille ruokaa, koska heillä ei ole omaa kotia, niin kuin sinulla on. Josef oli niin hienosti siellä koko matkan sylissäni, että nyt voimme huokaista ja jatkaa syöttämistä joka päivä eli noin 40-50 kissaa kolmessa eri paikassa.
Kun palasimme kissalenkiltä, niin poikkesimme vielä kiinalaiseen, koska ajattelin ostaa nyt koreja käsitöitä varten ja lankoja varten ja ostimme uuden 5 metrin flexin ja kaksi purkki punainen ja sininen ja toinen jauhoille ja toinen makarooneille ja sitten kaunis vaaleanpunainen kukka tuli mukaamme kaunistamaan keittiön pöytäämme. Oli todellakin ihana reissu ja huomenna jatkamme ja käymme tapaamassa heinikön kissoja.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa illan jatkoa!
Meitin suloinen Josef...
...minun ihana sähköpianoni...
...ja rannan kissoja, joita oli tänään 19...
...hurmaava Välimeri...
...aurinko pilven takaa kurkistaa...
...ja kissojen ruokapaikkaa ja oleskelupaikkaansa...
...tässä on jo syöty ja nyt on pesun aika...
...ja minun kaksi suurinta rakkautta...
...voih, ihana Välimeri...sen tuoksu...sen tyrskyt...aaaah...
...taivaan kauniit pilvet...
...niin sininen on taivas ja niin sininen on meri myös...
...tällainen kori osui silmiini enkä saanut katsettani enää irti...
...ja sieltähän löytyikin sisältä vielä kaksi koria...
...ja löytyi Josefille puserolangatkin...
...sekä kaunis kukka koristamaan keittiön pöytäämme.
Näiden kjuvien myötä, sanon teille kaikille hyvää yötä ja kauniita unia enkeleiden kuvia!
Tämä päivä on ollut myös hyvin mieleenpainuva ja ihana päivä. Niin, on toki isänpäiväkin, mutta kun minulla ei ole enää isää, niin emme sitä silloin viettäneetkään muutoin kuin toki ajatuksissani on aina ihana isäni kuin myös ihana äitini. Kaipaan heitä jatkuvasti sydämessäni!
Mutta me päätimme pitkästä aikaa lähteä rannana kissoja tapaamaan Josefin kanssa, sillä onhan Josef jo sentään iso poika 4kk 2 viikkoa. No, laitoimme kissojen ruokakassin valmiiksi ja juotuamme nessut, pääsimmekin jo lähtemään Josefin istuessa sylissäni. Ensin menimme autolla Välimeren rannalle, josta kävelimme ihanaa rantaboulevardia pitkin kissojen ruokapaikalle. Matkalla sinne päätepaikkaan oli toki jo joitakin kissoja, joille annoimme ruokaa ja siitä jatkoimme matkaamme päätepisteeseen. Sieltähän ne tutut, ihanat kissat hyppivät aidan yli kuin ennen vanhaan ja heitä oli koossa 19 kissaa ja kaikille ruokaa riitti. Josef istui sylissäni kuin tatti ja seurasi ja kuunteli kun hänelle selitin, että kissat ovat kavereita ja tuomme heille ruokaa, koska heillä ei ole omaa kotia, niin kuin sinulla on. Josef oli niin hienosti siellä koko matkan sylissäni, että nyt voimme huokaista ja jatkaa syöttämistä joka päivä eli noin 40-50 kissaa kolmessa eri paikassa.
Kun palasimme kissalenkiltä, niin poikkesimme vielä kiinalaiseen, koska ajattelin ostaa nyt koreja käsitöitä varten ja lankoja varten ja ostimme uuden 5 metrin flexin ja kaksi purkki punainen ja sininen ja toinen jauhoille ja toinen makarooneille ja sitten kaunis vaaleanpunainen kukka tuli mukaamme kaunistamaan keittiön pöytäämme. Oli todellakin ihana reissu ja huomenna jatkamme ja käymme tapaamassa heinikön kissoja.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa illan jatkoa!
Näiden kjuvien myötä, sanon teille kaikille hyvää yötä ja kauniita unia enkeleiden kuvia!
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
UUSI BLOGINI - TERVETULOA - MY NEW BLOG - WELCOME - BIENVENIDA
Perustin eilen uuden blogin, koska en pääse kirjautumaan neljään blogiini monista, monista yrityksistäni huolimatta. Suurin syy on, että puhelinnumeromme on vaihtunut, niin siellä tiedossa vain vanha numero, jota ei ole. Niinpä ajattelin, että olkoot, enää en jaksa taistella ja jauhaa samaa asiaa monet kerrat, kun salasana ei käy ja vaihtaminen vaatii puhelinnumeron, jota siis ei enää ole.
Mutta toki päivitän tätäkin blogiani, mutta uusi blogini on Josefille tarkoitettu blogi.
Osoite on:
http://josefinelama.blogspot.com
eli Josefin elämä Espanjassa
TERVETULOA - WELCOME
Mutta toki päivitän tätäkin blogiani, mutta uusi blogini on Josefille tarkoitettu blogi.
Osoite on:
http://josefinelama.blogspot.com
eli Josefin elämä Espanjassa
TERVETULOA - WELCOME
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
NE MOSKIITOT, NE MOSKIITOT...
Tänään on sunnuntai ja 2. päivä marraskuuta. Aurinko paistaa ja asteita luvassa 24 astetta lämmintä, joten viilenee...viilenee...talvi taitaa jo tulla tänne, vaikka talviaikahan alkaa vasta joulukuussa.
Nyt on tapahtunut taas kaikenlaista, no, jopa ikävääkin. Kerronpa viime perjantaipäivästä:
Aamu aukeni aurinkoisena, mutta apua, en saanutkaan oikeaa silmääni auki! Mitä onkaan tapahtunut yöllä?
No, tuumasta toimeen, siitä tulikin taas lääkärireissu eli päivystävälle meno. No sain häneltä tippoja, voidetta ja antihistamiinia ja kaikkia eri pituisia kuureja, joten on hieman muistamista. Mutta tippoja laitan viikon, voidetta 10 päivää ja antihistamiinia 20 päivää. Mutta miltäs näytänkään nyt tänä aamuna aurinkoisena ?
Kylläpä on tainnut mummelin naamataulu hieman muuttua paremmaksi. Eli tämä päivä alkaa nyt ilolla ja hymyllä! Ei se ollutkaan aivohalvaus, vaan moskiittojen pistos, joita minulla on muuallakin. Ja niitä veitikoita kun ei kuule eikä näe, vaan osaavat olla niin ovelia todellakin, vaikka minullakin on aina lasit päässäni. No, niin, ja samana päivänä kävimme myös pikku Josefin kanssa lääkärillä hakemassa apua hänen korviinsa jotka olivat hieman tulehtuneet. Hän sai tippoja viikon ajalle. Ensi torstaina viemme hänet pesuun ja samalla yritän käydä itsekin taas kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kun en ole tyytyväinen näihinkään. Onpa minusta tullut ronkeli! Ja onhan se väripläjäyskin otettava sitten seuraavalla kerralla, kun Josef menee trimmaukseen.
Mutta mitä tapahtuikaan eilen pyhäinpäivänä?
Vaihdoimme siis nukkehuoneen ja makuuhuoneen ja ensin oli näin...
...minähän toimin taiteellisena johtajana kuten ennenkin, mutta nyt minulla oli pieni apulainenkin seuraamassa tilannetta, kun renki paiski töitä...
...sitten ilmestyi Bridget...
...Johanna....
..Emma...
...ja Martianne, jonka sain edesmenneeltä mieheltäni vuonna 1971 kihlajaislahjaksi Italiasta...
...ja tässä on jo enemmänkin nukkejani...
...ja apulainen vahtii tarkkana että kaikki tulee järjestykseen...
...mutta ...mitäs sitten tapahtuikaan? No, kaikki uusiksi...hehhehheehhheeee.....
...ja sitten alkoikin tapahtumaan, töppöstä toisen eteen vaan...
...ensimmäisen sängyn valloittajat ja ...
...toisen sängyn valloittajat...
...ja tällaiselta näyttää huone ja apulais-taiteellinen johtaja nukahti jo syliini.
Eli lopputulos on, että muutaman laatikosto hankitaan lisää, koska langat eivät mahdu muuten ja muutama iso rottinki kori. Mutta tyytyväisinä sitten pääsimme pujahtamaan kaikki Nukku-Matin venhoon uudessa makuuhuoneessamme, jonka ikkunasta näkyy kauas merelle. Mutta siitä sitten taas toinen kerta. Toivottavasti jaksatte lukea tarinani loppuun asti. Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa!
Nyt on tapahtunut taas kaikenlaista, no, jopa ikävääkin. Kerronpa viime perjantaipäivästä:
Aamu aukeni aurinkoisena, mutta apua, en saanutkaan oikeaa silmääni auki! Mitä onkaan tapahtunut yöllä?
Mutta mitä tapahtuikaan eilen pyhäinpäivänä?
Eli lopputulos on, että muutaman laatikosto hankitaan lisää, koska langat eivät mahdu muuten ja muutama iso rottinki kori. Mutta tyytyväisinä sitten pääsimme pujahtamaan kaikki Nukku-Matin venhoon uudessa makuuhuoneessamme, jonka ikkunasta näkyy kauas merelle. Mutta siitä sitten taas toinen kerta. Toivottavasti jaksatte lukea tarinani loppuun asti. Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)