Tänään on tiistai ja 29. päivä huhtikuuta kun tätä läppärillä naputtelen istuen sairaalan vuoteella. Täällä on vierähtänyt jo 5 päivää ja kuudeskin on jo ehtinyt iltaan.
Minut siis tuotiin ambulanssilla tajuttomana tänne torstaina ja sain ensiavun ja pääsin osastolle. Lauantai aamuna menin tajuttomaksi ja verensokerikin oli alhaalla ja verenpeine koholla. Mutta minut nyt hoidettiin epilepsiapotilaana eli ei mitään kiirettä minnekään. Kun sitten heräsin tarkkailussa, niin en tajunnut missä olin, mutta he selittivät minulle. Sitte lääkäri vain totesi, että kun ei muuta diagnoosia löydy niin tämä on epilepsia, joka voi tulla juuri aivohalvauspotilaille ja aloitettiin heti lääkitys. No, nestetyts ja lääkitys menivät kudokseen ja käsi turposi ja oli kipeä. Sitten vaihtoivat toiseen käteen ja nyt käteni on jo lasehtinut. Seuraavana päivänä on toinen lääkäri, joka on minua hoitanut pari vuotta sitten,kun menin myös tajuttomaksi ja silmäluomet roikkuivat. Sekin siis oli aivohalvaus, vaikka niin ei minulle sanottu. Tämä lääkäri sanoi, että ei minulla ole epilepsia vaan on ollut aivohalvaus ja siihen saan sitten vahvemman lääkityksen. Olihan minulla myös natrium aivan huiman alhainen ja nyt on kaliumikin. Tänä yönä pitää valvoa koko yö, kun huomenna aamulla otetaan sähkökäyrä aivoista ja silloin minun sitten pitää nukkua. Se kertoo sitten ne suonikatkokset, joita mahdollisesti on aiheuttajana. Kotiinpääsystä ei ole puhuttu, mutta jospa jonain päivänä sitten pääsisin aivan yllättäen ja sitten astelen 50 porrasta heti ylös. Alaspäin en kyllä hevillä sieltä sitten tule!
Mutta tällaista taas tällä kertaa! Ja mitä mielessäin? Espanja...Espanja...Espanja...aurinko ja Välimeri...ystävät ja koirat ja kissat!
Nyt toivottelen teille mukavaa illan jatkoa ja huomiseen jos Luoja suo!
Hääkuva 2004
tiistai 29. huhtikuuta 2014
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Tervehdys sairaalasta
Tänään on lauantai ja 26. päivä huhtikuuta. Olen nyt täällä sairaalassa johon jouduin tajuttomuuteni takia torstaina.
Mutta nyt on kaikki jo paremmin. Natriumit oli liian alhaalla, verenpaine koholla ja samoin sokerit.
Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua.
Mutta nyt on kaikki jo paremmin. Natriumit oli liian alhaalla, verenpaine koholla ja samoin sokerit.
Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
JA KAIKKI MENI NÄIN...
.jpg)
Tässäpä on kaunis satu, joka on juuri toteutumassa.
VOIKO ENÄÄ SULOISEMPAA OLLA...
Tänään on keskiviikko ja 23. päivä huhtikuuta. Aurinkohan se tuolta siniseltä taivaalta möllöttää ja yrittää toki kaikkensa, että lämmittäisi meitäkin, mutta kun kylmä tuuli päätti puhaltaa pohjoisesta oikein kovalla kyydillä, niin eihän siinä lämpöä tule. Toisin on Espanjassa, aijaijai, kenpä siellä nyt onkaan! Juuri meidän lähtömme jälkeen siellä alkoikin jo lämmetä, joten on aika kovin menneet maailman ilmastot sekaisin. Talvi tuli sinnekin aikaisemmin kuin ennen ja nyt on tullut kevätkin jo aikaisemmin. Millainen sitten on kesä siellä? Nythän siellä on jo +25...28 astetta!
Mutta enää muutama kuukausi ja voimme jo olla pilvien yläpuolella! Nyt kuitenkin olemme täällä ja suunnitelmiahan pitää ajatella, jotta ne onnistuisivat myös.
Espanjassa ollessamme minulla oli aikaa olla ulkona, syöttää noin 50 kissaa eri paikoissa ja hellii koiraystäviämme kuin myös tavata ystäviä, jotka ovat meille hyvin tärkeitä. Minulla oli aikaa myös virkata suloiselle Rosa ystävälle tällainen:
Tämä ihana ja suloinen Rosa on niin viisas ja kultainen ja ymmärtää kaiken, mitä hänelle puhuu. Nytkin hän tietää, että Hele on tuon mekon virkannut rakkaudella ja hän oli mennyt pissilenkillekin hyvin ylväänä ja kantaa mekkoa hienosti. Mitä minä vielä teen Rosalle, niin aivoissa hurisee toki jotain, mutta jatkan vasta sitten, kun olemme siellä eikä aivoni tarvitse ajatella, että pian pitää taas lähteä. Siellä voin rauhassa elää kiireetöntä elämää eli kuten Eino Grön laulaa: Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa...
Voi, teitä Rosa ja Rölli, me tulemme pian!
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
Mutta enää muutama kuukausi ja voimme jo olla pilvien yläpuolella! Nyt kuitenkin olemme täällä ja suunnitelmiahan pitää ajatella, jotta ne onnistuisivat myös.
Espanjassa ollessamme minulla oli aikaa olla ulkona, syöttää noin 50 kissaa eri paikoissa ja hellii koiraystäviämme kuin myös tavata ystäviä, jotka ovat meille hyvin tärkeitä. Minulla oli aikaa myös virkata suloiselle Rosa ystävälle tällainen:
Voi, teitä Rosa ja Rölli, me tulemme pian!
Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
tiistai 22. huhtikuuta 2014
ELÄMÄN KELLO KÄY...
Tänään on tiistai ja 22. päivä huhtikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja suvituuli soi ja linnut laulavat ahkerasti.
Mutta...
...kello käy ja tikittää lujaa eteenpäin...sekunnit, minuutit, tunnit, vuorokaudet ja kuukaudet hurahtavat vain ohitsemme ja kun huomaamme, niin jopas onkin taas vuosi mennyt eteenpäin.
Mutta kauniit muistot jäävät ikuisesti sydämemme sopukoihin. Niitä nytkin kaipauksella muistelen ja kyyneleet vierähtävät silmilleni.
Tuleepa ensimmäisenä mieleeni viime vuoden jouluaatto, kun kaiken onnellisien hetkien kaupan ja kissalenkin jälkeen heräsin sairaalassa ja minulla oli letkuja joka puolella ja hoitajat puhuivat espanjaa ja englantia myös. Onneksi en toki heti edes tajunnut mitä oli tapahtunut. Mutta sitten rakas mieheni Timo ja hyvät ystäväni minulle kertoivat ja olen ollut vieläkin aika järkyttynyt. Ja kun tuo yksi kerta ei jäänyt siihen, vaan jouduin vielä loppiaisenakin mutta se oli onneksi hieman lievempi aivohalvaus. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että vasemmalle puolelle se halvaus meni, vaikka se tukos olikin oikealla puolella. Oli minun onni, että sain avun niin nopiasti kuin vain voi, sillä minuuteista siinä oli kiinni, että en menehtynyt. Nyt olen kiitollinen joka päivä, että olen saanut jatkoaikaa!
Ja kyllä se hymykin sielä aina välillä tulee, kun jaksan vaan, sillä aina ei jaksa hymyilläkään. Mutta nyt tiedän, että minun paikkani on Espanjan auringon alla hyvien ystävien keskuudessa ja myös eläinten ja Välimeren eli terveellisemmän ilmaston. Siellä toivonkin, että saisin jatkoaikaa elämälleni ja saisin vielä nauttia siitä kaikesta, jota olen saanut siellä tähänkin asti nauttia. Mutta nyt emme tarvitse paluulippua tänne kylmyyteen, kun meillä on siellä aina lämmin ja lämmin tulee jo hyvistä ystävistäkin.
Siellä on ihania kissoja, joten vaikka kissoja ei näkyisikään missään, niin huutelen kis, kis, niin johan monta kymmentä kissaa hyppää aidan yli meidän luoksemme. Voi, miten teitä kaipaankaan!
Tällainen suloinen ja puhdas valkoinen kisu siellä on myös muiden joukossa...
...siellä palmut huojuu sinistä pilvetöntä taivasta kohden...
...Välimeri kohisee vieressä...
...appelsiiniviljelmiä on paljon, vaikka itse en niitä voikaan syödä...
Mutta näiden kuvien ja muisteloiden myötä, toivotan teille kaikille oikein leppoisaa viikon jatkoa!
Mutta...
Tuleepa ensimmäisenä mieleeni viime vuoden jouluaatto, kun kaiken onnellisien hetkien kaupan ja kissalenkin jälkeen heräsin sairaalassa ja minulla oli letkuja joka puolella ja hoitajat puhuivat espanjaa ja englantia myös. Onneksi en toki heti edes tajunnut mitä oli tapahtunut. Mutta sitten rakas mieheni Timo ja hyvät ystäväni minulle kertoivat ja olen ollut vieläkin aika järkyttynyt. Ja kun tuo yksi kerta ei jäänyt siihen, vaan jouduin vielä loppiaisenakin mutta se oli onneksi hieman lievempi aivohalvaus. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että vasemmalle puolelle se halvaus meni, vaikka se tukos olikin oikealla puolella. Oli minun onni, että sain avun niin nopiasti kuin vain voi, sillä minuuteista siinä oli kiinni, että en menehtynyt. Nyt olen kiitollinen joka päivä, että olen saanut jatkoaikaa!
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
lauantai 19. huhtikuuta 2014
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
NYTPÄ TAHDON OLLA MA, UUDEN KODIN LAITTAJA...
Tänään on keskiviikko ja jo 16. päivä huhtikuuta. niin se vaan huhtikuukin jo humahtaa ohitsemme ja alkaa toukokuu ja kesä ja kärpäset ja muut kiusankappaleet. No, eihän meidän tarvi sitä kiusausta kauan aikaa kestääkään, kun pakkaamme viimeiset rippeet laukkuihin ja hyppäämme koneeseen ja lennämme jälleen pilvien yläpuolella hymyssä suin kohti uutta elämää Espanjan auringon alla. Siellä on ihmis ystävät ja siellä on koiraystävät ja myös ihanat kissaystävämme, joten siellä riittää touhuamista.
Kyllä onkin jo ikävä Espanjan lämpöön, jossa ei kolotuksia eikä särkyjä lainkaan. Ja kun haavakin vuoti niin siihenkin tuli siellä selvyys mikä bakteeri sen on aiheuttanut ja mikä antibiootti siihen puree. Täällähän siitä haavasta ei ole löytynyt mitään yli kolmeen vuoteen jonka aikana se on vuotanut.
Mutta nyt lähtee siis tavaroita roppakaupalla Toriin myyntiin ja kaikki menee hetkessä, tai ainakin aika nopiasti. Mutta eihän me vielä voida kaikkea myydäkään, kun olemme täällä vielä kuitenkin jonkin aikaa käppäilemässä.
Nyt kuitenkin laitan tänne ikävän torjujaksi hieman kauniita maisemia Espanjasta:
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa!
Kyllä onkin jo ikävä Espanjan lämpöön, jossa ei kolotuksia eikä särkyjä lainkaan. Ja kun haavakin vuoti niin siihenkin tuli siellä selvyys mikä bakteeri sen on aiheuttanut ja mikä antibiootti siihen puree. Täällähän siitä haavasta ei ole löytynyt mitään yli kolmeen vuoteen jonka aikana se on vuotanut.
Mutta nyt lähtee siis tavaroita roppakaupalla Toriin myyntiin ja kaikki menee hetkessä, tai ainakin aika nopiasti. Mutta eihän me vielä voida kaikkea myydäkään, kun olemme täällä vielä kuitenkin jonkin aikaa käppäilemässä.
Nyt kuitenkin laitan tänne ikävän torjujaksi hieman kauniita maisemia Espanjasta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)