TUSKAA JA KYYNELEITÄ...

Tänään on sunnuntai ja jo 25. päivä elokuuta. Taivas on ollut koko päivän sininen ja puutkaan eivät ole kovin paljoa oksiaan heilutelleet asteiden ollessa +20.

Todellakin olisi ollut ihana päivä, jos ei tuo tulehduksen paholainen olisi jälleen iskenyt kimppuuni ja puhkaissut, puhaltanut ja puhkunut tuota haavaa taas auki. En muuta toivoisi, kuin että saisin edes yhden päivän elää ja olla ilman tuskaa ja kipua! Tiedän, että se on mahdottomuus, mutta silti sitä toivon. Minulla on niin kovat kivut ollut päivällä, mutta onneksi nyt tällä kertaa sain antibioottikuurin tosi nopiaan, vaikka sekin aika, mikä piti apteekista hakea lääke, tuntui minusta ikuisuudelta. Mutta nyt taas otan kaksi tablettia aamuin illoin, joten jospa tämä nyt auttaisi edes jonkin aikaa. No, nythän meni sentään kolmisen viikkoa, joka on jo tämän vuoden aikana ennätys. Mutta lähete on nyt tulehduslääkärille, joka sitten joskus punnitsee, mikä auttaa ja mikä ei ja miten voisi auttaa. Sain kuitenkin neuvon, että pitää juoda paljon ja levätä. No, tuo lepääminen on hieman jäänyt vähemmälle, mutta nyt on siis ihan pakko levätä noilla lääkkeillä.

Mutta meidän lähtömme vaan lähenee ja se on sentään mukavaa taas, kun pääsee kuin toiseen kotiin ja ihanien ystäviemme luokse. Siellä voin ulkoilla enemmän ja uima-allas on pihassa, joten sinne vaan polskuttelemaan. Jospa siellä sitten vahvistuisin ja olisin paremmassa kunnossa kuuden kuukauden jälkeen, kun saavumme tänne kotiin.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille tänne piipahtaneille oikein leppoisaa sunnuntain jatkoa!