Tänään on sunnuntai ja 2. päivä marraskuuta. Aurinko paistaa ja asteita luvassa 24 astetta lämmintä, joten viilenee...viilenee...talvi taitaa jo tulla tänne, vaikka talviaikahan alkaa vasta joulukuussa.
Nyt on tapahtunut taas kaikenlaista, no, jopa ikävääkin. Kerronpa viime perjantaipäivästä:
Aamu aukeni aurinkoisena, mutta apua, en saanutkaan oikeaa silmääni auki! Mitä onkaan tapahtunut yöllä?
No, tuumasta toimeen, siitä tulikin taas lääkärireissu eli päivystävälle meno. No sain häneltä tippoja, voidetta ja antihistamiinia ja kaikkia eri pituisia kuureja, joten on hieman muistamista. Mutta tippoja laitan viikon, voidetta 10 päivää ja antihistamiinia 20 päivää. Mutta miltäs näytänkään nyt tänä aamuna aurinkoisena ?
Kylläpä on tainnut mummelin naamataulu hieman muuttua paremmaksi. Eli tämä päivä alkaa nyt ilolla ja hymyllä! Ei se ollutkaan aivohalvaus, vaan moskiittojen pistos, joita minulla on muuallakin. Ja niitä veitikoita kun ei kuule eikä näe, vaan osaavat olla niin ovelia todellakin, vaikka minullakin on aina lasit päässäni. No, niin, ja samana päivänä kävimme myös pikku Josefin kanssa lääkärillä hakemassa apua hänen korviinsa jotka olivat hieman tulehtuneet. Hän sai tippoja viikon ajalle. Ensi torstaina viemme hänet pesuun ja samalla yritän käydä itsekin taas kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kun en ole tyytyväinen näihinkään. Onpa minusta tullut ronkeli! Ja onhan se väripläjäyskin otettava sitten seuraavalla kerralla, kun Josef menee trimmaukseen.
Mutta mitä tapahtuikaan eilen pyhäinpäivänä?
Vaihdoimme siis nukkehuoneen ja makuuhuoneen ja ensin oli näin...
...minähän toimin taiteellisena johtajana kuten ennenkin, mutta nyt minulla oli pieni apulainenkin seuraamassa tilannetta, kun renki paiski töitä...
...sitten ilmestyi Bridget...
...Johanna....
..Emma...
...ja Martianne, jonka sain edesmenneeltä mieheltäni vuonna 1971 kihlajaislahjaksi Italiasta...
...ja tässä on jo enemmänkin nukkejani...
...ja apulainen vahtii tarkkana että kaikki tulee järjestykseen...
...mutta ...mitäs sitten tapahtuikaan? No, kaikki uusiksi...hehhehheehhheeee.....
...ja sitten alkoikin tapahtumaan, töppöstä toisen eteen vaan...
...ensimmäisen sängyn valloittajat ja ...
...toisen sängyn valloittajat...
...ja tällaiselta näyttää huone ja apulais-taiteellinen johtaja nukahti jo syliini.
Eli lopputulos on, että muutaman laatikosto hankitaan lisää, koska langat eivät mahdu muuten ja muutama iso rottinki kori. Mutta tyytyväisinä sitten pääsimme pujahtamaan kaikki Nukku-Matin venhoon uudessa makuuhuoneessamme, jonka ikkunasta näkyy kauas merelle. Mutta siitä sitten taas toinen kerta. Toivottavasti jaksatte lukea tarinani loppuun asti. Toivotan teille kaikille oikein leppoisaa päivän jatkoa!
Onneksi ei ollut vakavammasta asiasta kyse, vaikka ei ne moskiitotkaan varmasti mukavia ole! Ihana nukke kavalkaadi.
VastaaPoista-Sari
Kiitos kommentistasi Sari! Ei onneksi ollut aivohalvausta, jote nytkin pelkäsin. Mutta moskiittojen puremisia on vielä käsissäni ja kutiaa kovin, vaan kaikki aikanaan loppuukin, kunnes tulee taas uusia. Onneksi sain avun niin pian. Mukavaa illan jatkoa sinulle!
PoistaOnneksi voit jo paremmin. Voi mahdoton miten paljon nukeja!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi enkulin käsityöt! Kyllähän se pelästytti minut aikamoisesti. Mutta lääkäri on täällä sanonut, että hän antoi niin hyvät lääkkeet, että aivohalvauksia ei enää tule eli kolesterolia ja ihmetteli, un Suomessa ei ole sitä annettu. Mukavaa illan jatkoa sinne teille!
VastaaPoistaHyvää yötä ja kauniita unia uudessa makkarissa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ahti! Hyvin maittoikin uni uudessa hieman isommassa makkarissa! Aurinkoista päivää teille sinne pakkasiin täältä 24 asteen lämmöstä!
VastaaPoista