Oli jouluaatto 24. päivä joulukuuta 2013. Aamu aukeni kauniin auringonnousun myötä, kuten joka aamu. Tänään oli kuitenkin auringon nousu tällainen:
Pilvien raoista näkyi jo punaista…
…ja sieltä se aurinko nousee…
…se luo kultaiset säteensä Välimeren pintaan…
…se loisti kuin jouluyön tähti…
…sitten saavuimme jälleen päämääräämme…
…ja jätimme pandamme odottamaan…
…kun kävimme kissalenkillä…
…ja meri oli niin tyyni ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa…
…aamu-usvaa oli meren yllä…
…ja sitten saavuimmekin jo ystäviemme luokse…
…jotka jo tiesivät, että nyt he saavat jotain hyvää…
…ja kun Timo alkoi jakaa purkista ruokaa heille, niin kaikki juoksivat häntä pystyssä Timon jalkojen juureen…
…ja siellä he nyt nauttivat joulu ruuastaan…
…ja kaikille ruokaa riitti…
…tässä vielä lähikuvaa näistä kahdesta ystävästämme…
…sitten tuli taas hyvästien aika ja sanoin heille hei, hei ja hyvää joulua ja tavataan taas huomenna.
Mutta sitä huomista ei tullutkaan! Mitä sitten tapahtui, niin kerron seuraavassa päivityksessäni. Mutta sen voin sanoa, että pelastuin viime hetkessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestisi minulle, kiitos!