Ja niin siinä sitten tapahtui, että kun tulimme kissalenkiltä ja kaupasta, niin tunsin itseni hyvin väsyneeksi, kuten olen tuntenut jo monena, monena päivänä, mutta olen vain sinnitellyt päivä, tunti, minuutit kerrallaan ja rukoillut, että jaksaisin vielä tämän päivän…ja seuraavankin. Päivä oli kuitenkin onnellinen, kun olimme kissalenkilläkin Välimeren rannalla aamun raikkaassa tuoksussa.
Mutta…mutta…mutta…
Sitten tapahtui jotain hyvin vakavaa…
istahdin lepotuoliini ja tunsin, että en pystynyt liikkumaan, en puhumaan, en saanut silmiäni auki. Jokin vain painoi minua ja taisin vaipua tajuttomuuteen. Mutta sitten Timo soitti ystävillemme ja he soittivat ambulanssin, joka oli tullut pillit päällä huutaen luoksemme sekä lääkäriambulanssi että toinen ambulanssi. He antoivat minulle ensiavun ja heti epäilivät, että olisi aivoinfarkti kyseessä ja aloittivat nopeasti toimenpiteet, tiputukset ym. Niin he sitten veivät minut Torreviejan suureen sairaalaan, joka on hyvin nykyaikainen ja hyvin organisoitu.
Siellä sitten espanjaa taitavat ystävämme selittivät asioita, joita he kysyivät. Sitten lääkärit olivat katsoneet kelloa ja todenneet, että minun kaunis papukaija tunikani oli leikattava pois päältäni, jotta minua voitaisiin auttaa. Silloin olin välillä tajuissani ja tunsin surkeutta, kun menetin ihanan tunikani. Mutta silloin oli minuuteista kiinni minun elämäni! Jo toisen kerran elämässäni sain siis uuden elämän. Siitä suuri ja lämmin kiitos läheisilleni ja avun antajille Torreviejan sairaalassa!
Kun sain liuotuksen, niin minulle kerrottiinkin, että tämä on aivoinfarkti ja halvaus näkyi myös osittain kasvoissani, jota en toki itse nähnyt, mutta otin sitten kuvan itsestäni, niin johan halvauskin näkyy…
…täytyy vain todeta, että lääkärit ja hoitajat olivat hyvin tarkkoja, huolellisia ja ystävällisiä…
…nämä kuvat otin 26.12.2013, kun olin selvinnyt uuteen elämään…ja oli jo helppo hymyilläkin…
…tällaista dieettiruokaa sain, koska minusta otettiin paljon kokeita…
Minusta otettiin siis päästä jopa kaksi kertaa kuvat, jotka kertoivat molemmilla kerroilla, että aivohalvaus se oli. Sitten tutkittiin hyvin sydän, laskimot ja valtimot ultralla ja niissä ei ollut tukosta, onneksi. Aivoissani on myös osa toimettomana, vaan minä en aio olla toimettomana, vaan lääkärin luvalla voin elää normaalia elämää ja kutoa ja ulkoilla kuten ennenkin.
Ja tällainen muisto jäi näistä ihanista Torreviejan sairaalassa vietetyistä päivistä. Mieheni sai olla siellä yötäkin ja omaisille oli samassa huoneessa sänkykin, joten mieheni oli siinä koko ajan auttamassa minua, kun en saanut liikkua, koska oli letkuja siellä sun täällä.
Nyt vain porhalletaan normaalisti eteenpäin hissukseen ja mieheni auttaa minua kaikessa ja rakkaat ystävämme ovat meidän tukena. Ja sen voin sanoa, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin hyviä, luotettavia ja ihania ystäviä, ei koskaan. He auttavat niin sydämellisesti ja pyyteettömästi. Kiitos teille, rakkaat ystävät, täällä Espanjassa, että pelastitte minut ja näin sain uuden elämän, jonka saan jakaa kanssanne toivottavasti vielä monen monta vuotta!
Nyt toivottelen teille kaikille täällä blogissani vieraileville oikein ihanaa tätä päivää ja jokaista tulevaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestisi minulle, kiitos!