Tänään on sunnuntai ja jo 1. päivä maaliskuuta. Taas on alkanut uusi kuukausi ja rakkaanikin on taas vuotta vanhempi kuin vuosi sitten. No, minähän olen edellä ja hän tulee jälkijunassa, vaan eipä tuo mitään haittaa. Mukavaa on olla yhdessä ja on oltu yli 14 vuotta ja on ollutkin hyvin riemurikasta ja vaihtelevaa elämää. Onneksi meistä ei kumpikaan käytä alkoholia eikä polta tupakkaa. mutta muutne meillä on kaksistaankin hauskaa ja Josef on vielä lisäämässä hauskuutta.
Mutta tänään päätimme tehdä pienen retken Horadadaan päin ja kylläpä siellä onkin hyvin kaunista ja laajat näköalat sekä maalle että merelle. Ja se Välimeren tuoksukin jo huumaa minut saatikka ne kuohut. Oli kyllä niin onnistunut reissu! Ja mikä oli suuri saavutus sekä minä kävelin pienen matkan näin alkuun, mutta kun Josefkin hölkkäsi siinä pyörätuolin vieressä ja nautti kaikesta. Kyllähän tuo pikku veijarimme tuo paljon iloa ja toimintaa elämäämme ja siitä olen kiitollinen, että rakkaani oli samaa mieltä kanssani, kun Josefin kävimme hakemassa. Kaiken me yhdessä jaamme, siitä myös iloa saamme!
No, käsitöitä en ole vielä jaksanut tehdä ja koska nyt on niin hyviä ilmoja olla ulkona, niin mieluummin nautin auringosta kuin istuskelen sisällä. Tänäänkin oli 24 astetta ja huomenna on luvassa jopa 26 astetta. Huominen suunnitelmamme onkin, että ensin käymme tervehtimässä pikkuisia Simoa ja Mickyä ja muitakin ja sieltä sitten porhallamme 332 tietä suoraan Horadadaan rannoille nauttimaan Välimeren tuoksusta ja aaltojen kohinasta.
Mutta nyt yritän saada tänne kuvia:
No, enpä saanutkaan näitä tuoreita kuvia, kun ipad ei ole vieläkään niitä lähettänyt imaciini. Kyllä minä niitä vielä laitan tännekin. Pitäisi kait poistaa tuolta ipadilta noita kuvia, kun on jo yli 2000, niin jospa se sitten toimisi nopiammin.
Nyt toivottelen teille kaikille leppoisaa illan jatkoa ja mukavaa maaliskuun alkua!
Tänään on perjantai ja jo 20. päivä helmikuuta. Päivä on ollut hyvin aurinkoinen, mutta tuulinen asteiden ollessa vain 16. Mutta huomenna on luvassa 19 astetta, lämmintä siis, ja siitä eteenpäinkin 20 asteen molemmin puolin ja yölämpötilat muuttuvat myös lämpimimmiksi. Ja se taas merkitsee, että talven selkä on taitettu ja voimme sanoa kylmille päiville adios!
Mutta tänään on myös suuri päivä, sillä tasan 20 vuotta sitten, sain kuulla, että ensimmäisen lapsenlapseni, poika, oli tupsahtanut maailmaan. Se oli onnea kertakaikkiaan!
Mutta aika kuluu ja minäkin vanhetun, kuten kaikki muutkin ja lapsenlapset kasvavat myös vauhdilla. Olen hyvin kiitollinen, että minulla on ihania lapsenlapsia!
Mutta vaikeuksista puheenollen, niin kyllä hieman niinkuin särkee päätä, kun en pääse edes omaan blogiini, kun en muistanut salasanaa. No, onneksi löytyi blogiluetteloni jostain kätköistä ja sain kirjoitettua uuden salasanan. Kas, kun onkelma on siinä, että Safari se on joka sekoilee, enkä pääse Safarin kautta tänne. Niinpä minun piti asentaa tänne myös Mozilla. Nyt yritän asentaa myös Thunderbirdin sähköpostin, mutta se kyllä maksaa aivan turhaan, joten jätänpä sen laittamatta. Olen niin täynnä näitä salasanoja, että meinaa jo hermotkin mennä riekaleiksi. Mutta nyt pääsen kuitenkin tänne siis Mozillan kautta.
No, tässäkin on taas uutta opettelua, mutta niinhän sitä on joka asiassa.
Ja tämän suloisen kultani myötä, toivotan teille kaikille hyvää yötä!
Tänään on 17. päivä helmikuuta. Aamu aukeni sateisena ja tuulisena ellei jopa myrskyisenä ja asteitakin on vain 16 astetta lämmintä, joka tosin ei ole lämmintä kylmän tuulen takia.
Paljon on tainnut tapahtua viime päivityksenkin. Välillä en ole päässyt tänne enkä voinut vastata kommentteihinne, koska kone sekosi ja yläpalkkiin ilmestyi sekunnin välein nimetön, nimetön jne. Mutta nyt sitten ajattelin päivittää tämän, kun tuo ihanuus nukkuu tuolla keittiössä.
Mutta asiaan:
Tässä päivänä muutamana taakse päin jouduin yhtäkkiä taas sairaalaan ja oli jälleen jo kuuden aivoinfarkti. Olin tosin siellä vain yhden yön yli, joten apu oli nopiasti paikalla. Mutta eipä ollut mukavaa olla siellä vieraan kielen arkistossa. Tunsin itseni aivan kapakalaksi, kun siellä makasin enkä ymmärtänyt mitään heidän puheistaan. Mutta työnsä he osasivat tosi hyvin!
Huomenna viemme Josefin trimmaukseen ja ulos tuleekin sitten tosi komia poika. Ja lauantaina vietämme Josefin synttäreitä, kun täyttää jo 8 kuukautta. niin se aika vaan juoksee kuin hevosen rattaan pyörät eteenpäin eikä taakse ole paluuta.
Tänään siis oli myrskyisää ja huomenna ja ylihuomenna luvassa myös samaa. Mutta sitten sää muuttuukin tosi, tosi lämpimäksi jopa 22 astetta luvassa ja silloin ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille.
Ja nyt näiden kuvien myötä, toivotan teille kaikille hyvää yötä!
Toivotan teille kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää!
Tänään on tiistai ja 3. päivä helmikuuta. Aurinko on paistanut koko päivän ja aamulla oli pinjan oksat aivan liikahtamatta, mutta sitten päivällä taas se tuulikin alkoi viriämään, vaan silti oli ihan lämmintä ja asteita oli 17.
Eilinen muisto jo on, kuulen lauluni, oon Papillon. Niinpä, muistoja sä multa pyysit, mitä muistoksi antaisin. Eilen olin ihanan Sarin taikakäsien käsittelyssä ja nyt on olo kuin keijulla konsanaan. Jaksoin jo ottaa hanurinikin esille ja sillä vetelin joitain ihania biisejä.
Mutta tänään olimme kissalenkillä. Ensin kävimme heinikkökissoja katsomassa ja sieltä sitten hurautimme rannan kissojen luokse. Ja Josef nauttii, kun saa olla sylissäni, kun tuolissa huristelemme pitkin Välimeren rantoja.
Olen kutonutkin jo jonkun verran, mutta koska oikea ranteeni sanoi sopimuksensa irti, niin päätin olla kutomatta jonkin aikaa. Mutta soitellahan aina voi ja kirjoitella ja siitähän sitä tulee sorminäppäryyttäkin, kun näpyttelee hanuria tai tätä näppistä.
Mutta nyt sitten kuvia, joita otimme jo aiemmin, kun tämän päiväisiä kuvia ei Ipad ole vielä lähettänytkään tänne Imaciin:
Kirsi-Marja sai sukat, mamelukit, mekon ja rusetin...
...ja tässä kultainen Josef Perfecto istuu sohvan kaiteella...
...lenkillä Välimeren rannalla...
...tässä Josef kurkistelee luukun kautta keittiöön, mutta siirsimme sohvan tuosta toiseen paikkaan, koska Josef yritti jo mennä luukusta keittiöön, joten olisi ollut liian vaarallista...
...ja tässä on yksi monista kissoista, joita syötämme ja jolle annoin nimeksi Micky ja on aivan suloinen.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä! Toisella kertaa taas enemmän!
Tänään on sunnuntai ja jo 25. päivä tammikuuta. Aurinko paistaa, mutta tuuli on kova ja asteitakin vain 15 astetta. Mutta kyllähän se pian taas alkaa lämmetäkin.
Päivät kuluvat vauhdilla ja kävin ihotautilääkärin tarkastuksessakin ja kaikki on hyvin eli haavassa ei ole sisäisesti mitään, vaan tämän on aiheuttanut ihoreaktio. Ja kävi selville, että en voi enää syödä viljatuotteita, vaan olen siirtynyt gluteenittomaan ja voin hyvin ja vatsakin voi hyvin. Ja että olen kärsinyt jo neljä vuotta tuosta haavan vuodosta, mutta kukaan ei Suomessa osannut/halunnut/viitsinyt puuttua edes tutkimaan sitä tarkemmin. Mutta täällä kävin ultraäänitutkimuksissa ja siellä ei todellakaan ollut mitään mainittavaa. Ja nyt kun olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon, niin verensokerinkin alkoi laskemaan vauhdilla. Mutta nyt tämä on suuri helpotus minullekin, kun tietää, mistä johtuu jatkuva vuoto, joka alkoi neljä vuotta sitten ja leikkaushaava tullut jo vuonna 2003. Mystillistä, mutta kaikki selviää aikanaan!
Mutta nyt olen saanut voimia jo niinkin paljon, että olen kutonut...kutonut...kutonut ja sain valmiiksikin, vaan oikea ranne vihottelee ja nyt ajattelin pitää pientä paussia kutomisen suhteen.
Minä olen Sarah ja äiti kutoo minulle just vaatteita...
...ja tällaisen ihanan sydänmekon saan pian...
...ja hups, nyt sain sukat, damaskit, mekon ja rusetin. Olenko vähän söpö?
Ja Josef istuu sohvan kaiteella ja vahtii, kun syömme...
...mutta toki välillä katselee ulos ikkunasta.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa sunnuntai päivän jatkoa!
Tänään on perjantai ja jo 16. päivä tammikuuta. Aamu aukeni hyvin pilvisenä ja koleana. Päivällä oli vain 16 astetta lämmintä ja tästä se vielä kylmenee. Mutta talvihan se on täällä Espanjassakin.
Eilen olimme markkinoilla, lenkillä ja shoppailemassa. Markkinoilta ostimme tuoreita vihanneksia ja mansikoita. Sitten kävimme kiinalaisessa ja saimme verhot makuuhuoneeseen ja laatikoston kylppäriin. Siinähän se eilinen ilta vierähtikin, kun laitoimme verhoja ikkunaan.
Tänään olin sitten ihanan Sarin ihanien käsien käsittelyssä ja kylläpä on taas hyvä olo. Seuraavan kerran menen taas ensi perjantaina. Sitten piipahdimme Al Campossa ja katsoimme yhtä isohkoa nukkea, mutta eipä ollutkaan enää. Taisipa olla joulutavaraa. Sitten piipahdimme Don Dinossa ja sieltä löytyikin tosi kaunis nukke, jolle annoin nimeksi Piia. Kun tulimme kotiin, niin mittasin verensokerini, joka olikin 76 eli jotain päälle kolmen eli tosi alhainen. Siispä söinkin hyvin eikä jäänyt nälkäkään. Sitten oli tarkoitus, että olisimme järjestelleet kaappeja eli pitäisi vaihtaa entisestä makuuhuoneesta vaatteet toiseen kaappiin ja päinvastoin. No, se asia jäi taas toiseen kertaan, kun Josef ei oikein ollut suostuvainen vain tarkkailemaan meidän puuhiamme taiteellisen johtajan apulaisena. Siispä kaappien suoriminen siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Tosin ensin pitää siirtää kaappien sisältö ja sitten pitää vaihtaa nukkehuoneessa toiseen järjestykseen ja laittaa verhot.
Onhan sitä puuhaa vaikka kuinka, mutta jos itse jaksaisin ne kaikki tehdä, kuin silloin ennen...Mutta nyt on nyt ja suostun vain neuvomaan!
Ja tässäpä makoisia mansikoita...
...olkaapa hyvä...
...kauniit verhot...makuuhuoneeseen...
...ja tänään saatu uusi nukkeni Piia...
Mutta nyt näiden kuvien myötä, toivotan teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää yötä!
.jpg)
