TÄÄLLÄ ISTUN YKSINÄIN, ALLAPÄIN…

 

 

Tänään on tiistai ja 10. päivä syyskuuta. Aamu aukeni väsyttävänä ja aurinkokin vielä nukkui, niin olisin minäkin halunnut, vain nukkua…nukkua…nukkua. Mutta nyt on lähdettävä erilaisiin kokeisiin syömättä ja verensokerikin näyttää nyt 5.9, joten saas nähdä kuinka mummelin käy, kun ei voi vielä syödä ja ties koska voin. Mutta onneksi siellä on apu ainakin lähellä. Keskussairaalassahan menee aikaa laboratoriossa, kun saa aina odotella, vaikka olisi varattu aikakin, luulen ma.

Mutta nyt näyttää että tuo Netti neitikin heräsi ja aukaisi netin minulle, joten tämä viestini tulee sinne hetimiten. Jaahas, jälleen siellä temppuillaan, kun on alkuviikko. Ei tule nettiä, nyt tulee, taas meni poikki ja sillai…

Nyt toivottelen teille iloista päivää ja kesäsää on luvattu jatkuvan! Palaillaan!

KIIREINEN VIIKKO JA HAAVA VUOTAA

 

 

Tänään on maanantai ja jo 9. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja tuuli on tyyni nyt ja asteita on luvattu +22, joten kaunis syksy jatkuu täällä aina vielä lokakuussakin, vaikka asteet vähenevät.

Mutta meillä on jo kiireinen viikko, kun tutkimuksia riittää näin viimeisillä viikoillakin. Tänään on silmälääkärini ja näkökenttä tutkimus, huomenna laboratorio ja samoin keskiviikkona ja torstaina onkin sitten ultraäänitutkimus, mutta siis tulehdusten takia ei vuotavan haavan vuoksi. Niinpä niin, haavani on vuotanut jo kuukauden päivä mätää ja verta. Ilman lappua ei voi olla ja suihkuttelu on kuulemma parasta, joka auttaa. Vaan eipä sekään ole nyt auttanut! Mutta sinnitellään nyt vaan vielä nämä kolmisen viikkoa ja sitten pääsen Espanjaan, kauan on odotettu ja kaivattu, vaan viimein sekin toteutuu.

Mutta tällaista tänään ja seuraavina päivinä ja nyt en taas ole jaksanut kutoakaan, mutta jospa sitten huomenna…

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja aurinkoista päivän jatkoa!

24 PÄIVÄÄ ENÄÄ…

 

Tänään on sunnuntai ja 8. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja puiden oksatkin vielä nukkuvat, kun on aivan täysi hiljaisuus. Ei kuulu enää lintujen sirkutusta, koska he ovat varmasti jo matkanneet lämpimiin maihin, mutta palaavat jälleen keväällä, kuten mekin sitten teemme. On hyvin rauhallinen ja hiljainen sunnuntaiaamu.

Minä alan selvitä tästä tulehduksesta taas ainakin joksikin aikaa. Mutta ellei meillä olisi ollut kaapissa antibioottia edellisistä kuureista jääneenä, niin minä en nyt istuisi tässä kirjoittamassa ja kertomassa kuulumisia. Siispä, jälleen suuri kiitos menee tuonne ylös Taivaaseen, että olen jälleen pelastunut. Vieläkin tuntuu niin pahalta, että terveyskeskus voi kieltäytyä ottamasta muutaman minuutin kestävän näytteen ja viemään tiedon lääkärille, jolta olisin voinut saada kuurin. Mutta ei, se ei käynyt niin, koska sitä näytettä ei viety eilen, kuten hän sanoi. No, se oli sellainen kosto meille, että kaikki täytyy tehdä juuri kuin tämä henkilö sanoi. Mutta kaikesta huolimatta minä alan selvitä tästä, mutta muistot, ikävät muistot jäävät sydämeni pohjalle. Mutta kaikesta selviää! Ja kunhan kolmisen viikon kuluttua pääsemme Espanjan auringon alle, niin siellä unohtuvat kaikki huolet ja murheet ja ikävät asiat.

Siellä saamme nauttia maailman terveellisimmästä ilmastosta. Ja voimme olla ulkona vaikka jatkuvasti, jos vaan jaksamme. Mutta paljon on taas tutkittavaa siellä alueella ja markkinoilla toki käymme ahkerasti.

Eilen sain taas hieman kudottua kauluria, jonka uskoisin saavani valmiiksi nyt viikonlopun aikana. Ja sitten on jatkettava kuviosukkia, jotka nyt ovat paussilla. Ja uusia malleja olen printannut hienon pinon, jonka siis otan myös mukaani. Siellä on lokakuussa sade-ja ukkospäiviä, joten silloin pitää kutoa. Ja netin kauttahan tilaan toki lisää lankoja.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja rauhallista sunnuntai päivän jatkoa!

WANHOJA LEVYJÄNI UUSIKSI

 

 

Oikein ihanaa syksyä ja hyvää huomenta kaikille!

Tänään on lauantai ja 7. päivä syyskuuta ja enää 25 päivää lähtöömme. Aurinko paistaa vaimeasti vielä harsopilvien peittämältä taivaalta asteiden ollessa +16 eikä puiden oksatkaan paljon heilu. Siispä on aivan mahtava ulkoiluilma, joka kynnelle kykenee.

No, minä tyydyn täällä sisätiloissa vain istumaan ja nautiskelemaan muuten elämästä, jonka jo pelkäsin menettäneeni. Mutta oma apu paras apu ja ystävien tuki parasta maailmassa! Kiitos ystävien halausten kera!

Mutta tässä päivänä muutamana taaksepäin ostimme viimeinkin vanhan levysoittimen, jolla saan muunnettua vanhat levyni MP3:ksi. Mutta ei sekään nyt niin yksinkertaista ole, kun noissa vanhoissa pikkulevyissäni on montaa eri nopeutta ja soittimessa on vain kaksi. Hieman oli onkelmia, mutta eiköhän noistakin selviä vaan, kun kokeilee ja kuuntelee.

Tällainen on levysoitin…

…ja onhan tämä masina minulle tuttuakin tutumpi jo lapsuudestani…

…ihana lapsitähti Robertino, jonka levyjä keräsin silloin…

…ja Elvistäkin keräsin, olinhan silloin Elvis fani…tosin osa levyistäni on vielä teillä tietymättömillä, mutta hyvä, että on nämäkin levyni…

…ja ihanaääninen Georg Ots ja Saarenmaan valssi…

…Brita Koivunen…

…Mua lemmitkö vielä, oi Kustaa…

…ja Caterina Valenten ihanaa musiikkia…

…kuin myös Marian Andersonin Ave Maria…

…ja pitkäaikaiselta ystävältäni aikoinaan saamani kaksi levyä Brasiliasta…

…aivan ihania levyjä kaikki.

Mutta nyt päiväni jatkuu ja toivon, että tänään jo jaksaisin jatkaa kauluriani, jota en eilen jaksanut kutoa yhtään.

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja kesäisiä päiviä on vielä luvassa!

ISKU VASTEN KASVOJA JA SUORAAN SYDÄMEEN SATTUU

 

 

Tänään on perjantai ja 6. päivä syyskuuta. Taivas on pilvien peitossa ja asteita on +14.

Niinpä olen minäkin pilvien peitossa, kun tulehdus on jälleen iskenyt vain viikon ilman antibioottia ollessani ja kuten se on tehnyt niin monet kerrat ennenkin. Enpä muista edes enää tervettä päivää, kun olen saanut syödä huhtikuun puolesta välistä alkaen antibioottia viikon välein. Eipä tässä paljon voimia enää ole.

Ja nyt kävi niin ikävästi, että eilen minulle tuli niin huono olo ja oireet näytti tulehdukselta. Mieheni soitti Terveyskeskukseen ja pyysi lähetettä, joka olisi itse pitänyt viedä toiselle puolelle kaupunkia ja silloin minä olisin huonossa kunnossa joutunut olemaan aivan yksin kotona. Sellaistahan ei voinut tehdä omaishoitaja, joka kantaa vastuunsa hoidettavastaan. Siispä ajattelimme, että sen näytteen voisi viedä aamulla tuohon lähellä olevaan omaan Terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitaja voisi heti katsoa tulehduksen ja näin olisin saanut heti lääkkeen avukseni tuskaani. Mutta niin ei käynyt! Mieheni soitti aamulla ja kysyi asiaa, niin saikin vastaukseksi, että se näyte olisi pitänyt viedä eilen, että tänään ei enää oteta sitä vastaan. Tänään on perjantai ja sairaanhoitajilla ei ole aikaa tutkia näytettä, kun on paljon muitakin potilaita. No, tiedänhän minäkin, että näytteen tutkimus ei olisi vienyt montaa minuuttia ja näin olisin minäkin mieheni kanssa säästynyt pahalta mieleltä. Mutta tämä hoitaja sanoi vielä miehelleni, että menkää yksityislääkärille hakemaan resepti! Kyllä tuli kyyneleet silmiini, kun sain tällaisen kuulla, minäkin jo 68 vuotias ja sairauksia on ihan tarpeeksi. Mutta onneksi kaapissamme olikin antibioottia ja aloitin ottamaan sitä ja näin saan tuskani pois. Mutta mielipaha jäi eikä tänne enää ikävä tule!

Itse aion sitten Espanjassa kuntouttaa ja vahvistaa itseäni. Täällähän en ole koskaan saanut edes Kelalta mitään kuntoutuskutsua, kuten niin monet muut ovat saaneet.

Mutta tällaista taas tällä kertaa ja uskon, että vielä tämä minunkin elämäni tästä iloksi muuttuu, jos sydän vain kestää.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja sellaista se elämä on!

ENÄÄ 27 PÄIVÄÄ

 

 

Tänään on torstai ja 5. päivä syyskuuta. Kirjoitan tätä kuitenkin tänään 4. päivä syyskuuta ja laitan writerin kautta sitten huomenna julkaisuun.

Nyt on siis enää 27 päivää lähtöömme ja joka päivä vähenee ja jännitys kohoaa. Eilen kuitenkin kävin hammaslääkärissä ja ei tälläkään kertaa reikiä. Tosi hienoa! Mutta toki syynä on ollut tuo sähköhammasharja, josta olen nyt kolmelta hammaslääkäriltä saanut kehuja hampaiden hoidosta.Nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman reikiä, vaikka on diabeteskin! Eilen sain myös kutsun infektiolääkärille ja ensin toki kaikenlaisiin kokeisiin. Sekin tässä jo jännittää! Mutta eiköhän sitä selvitä ihan kaikesta, kun on tähänkin asti selvitty. Mutta paljon on vielä asioita hoidettavana.

Tänään olen kutonut tuota kuviokauluria ja nyt olen jo toisessa kavennuksessa ja sitten taas aloitan kuvion, joten kyllä sekin tässä valmistuu pikku hiljaa kuten sukatkin.

Nukeille en ole nyt kutonut mitään, kun pitää keskittyä nyt itseeni enemmän ja sitten taas keväällä toivottavasti uusin voimin jaksan taas kutoa nukeillekin vaatteita. Ja kyllähän sieltä Espanjastakin saa kauniita nukkeja, kuten tuo Melodykin on niin suloinen. Ja lankoja toki pakkaan matkalaukkuun ison kasan ja puikot ja koukut ja mallikansiot ym.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!

29 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN

 

 

Hyvää huomenta te kaikki ihanat, rakkaat blogiystävät! Voisko ihanammin päivä tänään alkaa…

29 päivää on enää lähdönhetkeemme ja se menee pikavauhtia, luulen ma.

Tänään on tiistai ja 3. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta asteiden ollessa +10, mutta luvassa on jopa +20, vaan silti tuo aurinko armas ei enää meitä täällä Pohjolassa oikein lämmitä. No, Espanjassa se lämmittää ainakin tällä hetkellä vielä +30 asteen voimalla ja vielä lokakuussakin on +25 astetta luvassa, joten kyllä siellä pärjäilee.

Olen aika paljon nyt järjestellyt näitä koneita, kun läppäri tulee toki mukaamme ja samoin minun tablettini ja kaksi buffaloa ja tikku ja kuulokkeet, kahdetkin, kun toiseen saan tallennettua muistikortinlukijalla musiikkia, mutta vain mp3 musiikkia ja toisella voin koneessa kuunnella tabletista, niin matkakin sujuu paremmin.

Minulla on tänään hammaslääkäri, joten katsotaanpas, olenko hoitanut hyvin hampaitani vai onko jo tullut reikiäkin. Nyt on mennyt kaksi vuotta että ei ole ollut reikiä.

Eilen sain tehtyä molempien sukkien kantapäät pystyraidoituksella ja kyllä se oli hidasta, kun tein kahdella värillä.

Tällainen on sukan varressa oleva kuvio…

…ja tällainen tuli kantapäästä…

…mutta oli tosi hidasta tehdä tuota kahdella värillä, vaan kyllä se valmiiksi tulee, kun kilkuttelen nyt terää.

Mutta nyt toivottelen teille mukavaa syyskuuta!