Teimme pitkästä aikaa kanavalenkin ja Josef istui välillä aina sylissäni ja oli niin pollea. Olimme ulkona kolmisen tuntia ja kyllä se tuntuukin luissa ja ytimissä. Minulla on nyt jatkuva nälkä, mutta se voi johtua taas siitä, kun selvisi viimeinkin, että minulla olisi keliakia. Minulle tuli vaan ripuli aina kun söin leipää tai puuroa. Nyt kun selvisi ystävien neuvoilla, että voisi olla keliakia, niin ostimme gluteenitonta leipää ja maissihiutaleita. Ja sehän alkoi tepsimään, kun ripulikin loppui ja vatsa voi hyvin. Samoin olen tänään juonut happovettä, kun siinä on suoloja ja minulla on taipumusta natriumin vajavuuteen.
Tällaisia kuvia nappailin sieltä, vaikka luonto ei tietenkään ole vehreimmillään näin talviaikaan, mutta joitain kukkia on jo tien reunuksilla.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein rattoisaa illan jatkoa ja hyvää yötä!
Oi kuinka jälleen ihastuttava postaus kuvineen ja nyt samalla katsoin ja luin edellisetkin postauksesi, jotka olivat tosi mieleeni, kiitos ihana!
VastaaPoistaKauneutta ja suloisuutta ja hienot valjaat on rakkaalla Josefinalla, kyllä nyt kelpaa hymyillen tepastella aurinkoisilla teillä ja saada iloisia hymyileviä katseita osakseen. Toivotan teille mitä ihaninta päivää siellä kauniissa lämpimässä, me täällä lumen keskellä pakkaslukemissa, tosin huomenna on ennustettu taas vaihteeksi lauhaa.
Ystävät armaat voikaa hyvin!
Kiitos ihanasta kommentistasi, ihana ystäväni Sirkka! Pianhan sinnekin tulee taas kevät, vaikka pitkältä aina tuntuukin se talvi monenlaisine säineen. Mutta sieltä se vaan tulee eikä koskaan ole jäänyt tulematta. Mukavaa viikkoa sinne teille! Olette ajatuksissani ja sydämessäni!
Poista