Ennen oli pitkät verhot, matto lattialla, ötökät ja nuket hyvässä järjestyksessä. Mutta se oli ennen kuin Poika tuli kotiin. Nyt on verhot otettu pois, samoin matto ja ötökät ovat pussissa säilytettynä varastossa, sängnpeite on nostettu ylemmäksi ja kaikki odottavat aikaa, että Poika kasvaa. Mutta...mutta ilon aihe on kuitenkin Poika Josef, joka tekee kodista kodin. Nyt on Josef, jolta saa sitä aitoa rakkautta ja hän seuraakin minua joka paikkaan ja nukkuu päivälläkin monasti sylissäni ja oikein selällään nauttii. Eipä me tiedetty, kun tänne muutimme, että meillä olisi vielä tällainen ihana Josef, mutta nyt vaan on.
No, ainakin pysymme virkeinä ja jos hyvin käy, niin kun Josef on 10 vuotta, niin me olemme liki 80 vuotiaita ja toivottavasti vielä virkeitä, kun on virikkeen antajakin. Kolmesti päivässä käymme lenkillä ja se jos mikä tekee hyvää. Sään puolestahan täällä on hyvä lenkkeillä, kun täällä on 300 aurinkoista päivää eli sadetta tulee hyvin harvoin. Mutta sitten kun sitä tulee, niin sitä myös tulee!
Nytpä laitan teille kuvia näistä maisemista, jossa saamme nauttia loppuelämämme.
Kiva postaus. Mites Josef suhtautuu kissalenkkeihin? Hyvää alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ahti! Me emme ole nyt käyneet kissalenkillä, kun haluamme, että Josef ensin tottuu elämään ja olemaan kanssamme. Onneksi on muitakin ihmisiä, jotka syöttävät heitä. Mutta kaikki aikanaan! Kauniita syyspäiviä sinne teille!
VastaaPoista