VIIMEINEN VAPPU SUOMESSA 2014

Tänään on lauantai ja 3. päivä toukokuuta. Sää on kolea +6 astetta ja kova tuuli huojuttaa koivuja, mutta aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

Minä pääsin pois sairaalasta 30. päivä huhtikuuta eli vapunaattona. Vietin sairaalassa tavallista pidemmän ajan eli viikon siellä jouduin olemaan. Sain sielläkin tajuttomuuskohtauksen, joka tosin hoidettiin epilepsiakohtauksena. Edellisellä viikolla olin juuri epilepsiakokeessa ja siellä todettiin, että ei ole epilepsiaa. Mutta silti nyt se hoidettiin epilepsian lääkityksellä. Ja siinäkin kävi vielä ikävästi, kun nesteytys ja lääke tekivätkin tepposen ja menivätkin kudokseen, jolloin vasen käteni turposi kuin pullataikina ja oli tosi kipeä. Katselin siinä herättyäni sitten sormuksianikin ja ajattelin, että voi, jos ne joutuu vielä leikkaamaan pois, niin mitäs sitten. No, jouduttiinhan minun ihana papukaija tunikakin leikkaamaan Torreviejassa, kun oli niin hätä kyseessä. Mutta sitten hoitaja vaihtoi katedrin toiseen käteen. Ja viimein sitten toinen lääkäri torjui epilepsia lääkityksenkin, koska kyseistä sairautta ei ainakaan vielä ollut. Minulla on siis ollut aivohalvaus jo viisi kertaa, mutta tässä minä vaan vielä sitkeänä sissinä olen ja elän ja olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta.

Mutta nyt on siis muutto Espanjaan edessäpäin ja pakkaaminen on nyt jo aloitettu hyvissä ajoin. Meidän pitää katsoa tarkasti, mitä otamme mukaan ja mitä myymme ja mitä heitämme pois ja onhan siinä urakkaa kerrakseen. Mutta niin moni, kuten myös lääkäreitä, on sanonut, että Espanjassa on hyvä elää ja olla jo ilmastonkin puolesta ja siellä pääsee pyörätuolillakin ulos jokaikinen päivä. Siellähän sataa hyvin harvoin, vain muutamia päiviä vuodessa.

Nyt siis vietimme viimeistä vappua Suomessa täällä vain kotosalla nauttien rankan sairaalareissun jälkeen. Nautimme oikeat porokahvit kera Almondo kakun ja kylläpä olikin hyvää.

Mutta eilen olin jo kaupassakin mukana ja ostimme kaikenlaista ja myös 7veikkaa, josta kudon sukat itselleni ja sommittelen mieleiseni kuvion siihen. Sain myös 4 kilon kahvakuulat joita alan käyttämään, jotta käsivoimani lisääntyisivät. Ja kun astelen hissukseen mieheni tukemana 50 porrasta alas ja saman ylös, niin eiköhän sekin jo pikku hiljaa nosta kuntoani. Toki sain myös vahvemman aivohalvaus lääkkeen, joka pitäisi poissa kyseiset halvaukset.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa toukokuuta!