Tänään on keskiviikko ja jo 18. päivä joulukuuta. Aurinko nousi jälleen mahtavasti ja on paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta asteiden näyttäessä +21, jopa.
Auringon silta syntyi Välimeren pintaan…
…myös kissalenkillä se kimalsi viehkeästi …
…ja tällainenkin kimallus tuli kameraan, vaikka itse en nähnytkään, mistä kuvan otin…
…aurinko ja meri…
…ja sitten saapuivat kissaystävämme…
…he joivat kiltisti vettä…
…ja sitten tuli taas hyvästien aika ja vilkutin heille ja sanoin, että huomenna sitten taas…
Mutta sitten puolilta päivin päätimme lähteä pikku ajelulle Orihuelaan ja navikkakaan ei toiminut enää, kun ei voida ladata missään. No, menimme auton viereen ja Timo pakkasi auton ja annoin hänen laittaa minunkin laukkuni taakse, kun oli tarkoitus käydä vielä kaupassa ostamassa jotain evästä matkallemme. Takaluukku pamahti kiinni, mutta sitten jo pihassa tuntui, että ovi ei tullutkaan kiinni. No, pysäytimme automme pihassa ja Timo nousi katsomaan luukkua. Se meni kiinni, mutta hän halusi ottaa navikan ja kokeilla sitä ja apua! Missä oli kassimme, jossa oli omaisuutemme rahat, passi, kortit, kamera, kännykät ym.? Sitäpä ei löytynytkään mistään! Etsimme kauan aikaa ja meinasi jo epätoivo valtaa sydämen! Mutta sitten päätimme, että lähdemme ystävämme luokse, jolla olisi ollut vara-avaimet meille, sillä avaimetkin olivat siinä kassissa. No, lähdimme autolla takapihalta autotielle ja mitä siellä näkyikään?! Siinä tosin hiljaisella tiellä makasi kassimme nurin! Apua, minun puhelin! Onkohan enää ehjä, entä kamera?
Onko rahat enää tallella? No, mysteeri on, että miten kassimme oli joutunut talon toiselle puolelle, kun itse emme siellä olleet käyneet. Etsimmehän kassia pihalta, jossa sen olisi pitänyt olla! No, helpotuksen huokaus pääsi, kun kaikki oli kuitenkin tallella ja ehjänä! Siitä sitten jatkoimme matkaamme kohti Orihuelaa, tosin ilman navikkaa. Mutta perille me pääsimme ja kiertelimme ja kaartelimme siellä, vaan siellä sattui olemaan juuri siesta-aika, joten lähes kaikki oli kiinni. Sitten tuli aika lähteä kotiin ja ajatuksella, että joku toinen kerta sitten uudestaan kohti Orihuelaa ja mahtavia vuoria.
Tästähän me sitten huristelimme…
…ja ihailimme maisemia…
…autosta kuvasin ja ympyröitä oli paljon…
…ja olihan siellä kauppojakin…
…ja vuoria…
…joulukadut avattu…
…Hipermercadonakin oli…
…mukavalta sielläkin vaikutti.
Sitten suuntasimme auton nokkamme eli Pandan kotia kohti ajatuksella, että huomenna on taas uusi päivä uusin voimin.
Tänä aamuna sain valmiiksi mekon Juanitalle…
…tällainen söpöliini hän on…
…hän on itse suloisuus ja hymyyn käypi aina hällä suu…
…tällainen minä olen, hei, hei!
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja täälläkin jo hämärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän viestisi minulle, kiitos!