Tänään on perjantai ja jo 25. päivä heinäkuuta, kun tätä raapustelen tuulettimen hyrrätessä minulla viileyttä. Hellettä on luvassa tännekin vielä muutaman päivän +29 astetta, mutta eipä se minua haittaa, sillä oleskelen täällä kotosalla, Väinönlinnassa vielä jonkin aikaa. Päivät juoksevat ja viikot kuluvat ja pian koittaakin aika, kun suuntaamme kohti Turkua ja kohti uutta kotimaatamme, jossa odottaa uusi koti, ystävät, koirat ja kissat ja terveellinen ilmasto ja hyvä ruoka. Muutama päivä sitten lähti muuttokuorma 8 kuutiota ainakin kohti Turkua, mutta josta sitten jatkaa matkaansa kohti Espanjan aurinkoa. Kyllä on ihanaa lähteä, ei yhtään haikeata!
Huoneet ovat jo aika tyhjiäkin, joten jäljellä olevat vielä myydään tahi annetaan pois, mitä ei enää mukaan oteta. Ja suurin osahan sinne jo menikin ja jopa nallelaatikosto ja nallekoppakin mahtuivat mukaan lankoja varten. Ja uusia ihania laatikostoja ja koreja sieltä saa pilvin pimein ja kaikkea muutakin mukavaa. Kyllä minulla onkin jo ikävä ihania ystäviämme, koiria Rölliä ja Rosaa sekä niitä 50 kissaa, joita ruokimme puolen vuoden ajan ollessamme siellä jo viime talvena. On taas ihanaa nähdä kissat ja katsoa, että tunteekohan he enää meitä. Mutta uskoisin, että tuntee sekä äänestä että hajusta. Eläimet ovat niin tarkkoja!
Mutta siellä uudessa kotimaassamme on luvassa paljon mukavaa toimintaa ja mm. uimista ja vesijuoksua pihassa olevassa uima-altaassa ja se on jo jotain. Ja sitten kässäkerhot jatkuvat vanhaan tahtiin kera kunniavieraiden ja niistä riittää taas juttua kerrakseen.
Tietokoneet annamme kaikki pois ja mukaamme viemme vain ja ainoastaan läppärin, tabletin ja puhelimen. Siellä sitten on luvassa minulle oikea iso Ipad air, joten mielenkiintoa riittää ja taas uuden opettelua. Mutta onneksi olen jo tutustunut hyvinkin paljon tuohon tablettiin ja se tuntuu aika helpolta käyttää. Siispä Ipadiin saan kaikki, no, tai ainakin osan valokuvista ja muista kuvista ja suurin osahan on tikuissa ja buffalossa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa viikonloppua ja samalla uutta viikkoa! Muistakaa juoda paljon ja syödä suolaista!
Hääkuva 2004
perjantai 25. heinäkuuta 2014
tiistai 15. heinäkuuta 2014
ENÄÄ 28 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖMME...
Tänään on tiistai ja jo 15. päivä heinäkuuta. Aamu aukeni pilvisenä ja odottelimme sadetta ja ukkosta, vaan eipä heitä kuulunut, ainoastaan muutama sadepisara valui ikkunaruutuun. Asteita on +20 ja aurinko paistaa edelleenkin. Mutta koska tänään olemme jo ehtoon puolella, niin huomenna on enää 28 päivää, kun jätämme tämän kauniin synnyinmaamme ja iloisin mielin lennämme pilvien yläpuolella kohti uutta kotimaatamme, uuden kodin suojaan. Nyt alkaakin olla jo laatikoita olohuone täynnä ja odottavat muuttoautoa, johon emme tosin kovin paljon ota mukaamme, mutta vain tärkeimmät ja rakkaimmat, joihin kuuluvat toki 108 nukkea ja 61 ötökkää eli pehmoa. Kaikki muut on myyty tai myydään tahi annetaan pois. Mutta siellä alkaa meille uusi elämä uusin voimin ja toivonkin, että meillä olisi monen monta vuotta vielä elämää jäljellä.
Minulla on ollut kaikenlaista ja kun ikääkin on jo näin paljon, niin yhden kohdan kun saa kuntoon, niin johan toinen repsottaa. Mutta päivä kerrallaan hissutellen ja välillä leväten, kuten tänäänkin, kun mittari ilmoitti sydämenrytmihäiriöstä. Mutta huomenna on taas uusi päivä uusin voimin! Minulla on ottanut niin koville tämä ruokavalion muutos, että verensokerini laskee yölläkin uhkaavan alas eli pitää mittailla yölläkin ja juoda jotain verensokeria nostavaa, kuten omenamehua. Ja tietty insuliinia pitää aina vaan alentaa, joten se onkin aika vaikeaa, kun joutuu pelaamaan insuliinin kanssa. Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!
Olemme tehneet näitä Kirjurinluodon lenkkejä aika useinkin, kun siellä on niin kaunista. Ja tällaista sieltä tarttui nyt mukaamme:
Pikkuinen kilipukkikin suostui kuvaan ...
...ja talon katolla tervehti varis meitä vaakkuen ja pyytäen kuvaan mukaan...
...kauniita kukkia oli joka puolella...
...ja ihania alpakkoja...
...niin suloisia...hahhahhaaa....
...no, mutta hups, pikku Myykin hyppäsi tänne...mutta olkoot...
...ja kauniita kukkia riittää.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää kesän jatkoa!
Minulla on ollut kaikenlaista ja kun ikääkin on jo näin paljon, niin yhden kohdan kun saa kuntoon, niin johan toinen repsottaa. Mutta päivä kerrallaan hissutellen ja välillä leväten, kuten tänäänkin, kun mittari ilmoitti sydämenrytmihäiriöstä. Mutta huomenna on taas uusi päivä uusin voimin! Minulla on ottanut niin koville tämä ruokavalion muutos, että verensokerini laskee yölläkin uhkaavan alas eli pitää mittailla yölläkin ja juoda jotain verensokeria nostavaa, kuten omenamehua. Ja tietty insuliinia pitää aina vaan alentaa, joten se onkin aika vaikeaa, kun joutuu pelaamaan insuliinin kanssa. Mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!
Olemme tehneet näitä Kirjurinluodon lenkkejä aika useinkin, kun siellä on niin kaunista. Ja tällaista sieltä tarttui nyt mukaamme:
Pikkuinen kilipukkikin suostui kuvaan ...
...ja talon katolla tervehti varis meitä vaakkuen ja pyytäen kuvaan mukaan...
...kauniita kukkia oli joka puolella...
...ja ihania alpakkoja...
...niin suloisia...hahhahhaaa....
...no, mutta hups, pikku Myykin hyppäsi tänne...mutta olkoot...
...ja kauniita kukkia riittää.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa illan jatkoa ja hyvää kesän jatkoa!
lauantai 5. heinäkuuta 2014
SYNTYMÄKAUPUNKINI KOTKA
Synnyinkaupunkini kun taakse jäi
mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin
kysyjille vastaisin.
Kertoisinko totuuden
tuopit eessä ihmisten,
vaiko kaiken rakkauden
merituulen raikkauden.
Sininen on taivas, siniset on meren aallotkin,
vihreä on nurmi, kukkaloisto parhain on,
hymy ompi herkäss kera kyynelten.
Hyvästit nyt jätän sulle oi Kotkani mun,
siellä lapsuuteni vietin, ajan parhaimman,
siitä kiitän sua nyt näin, allapäin.
Mutta uusi elämä mua odottaa ja uusi maa
jossa kera rakkaani ja ystävieni ma elää saan,
kera koirien ja kissojen olen onnellinen.
Siis jääös hyvästi synnyinkaupunkini Kotka,
sinne enää palaa ma en.
Kirjoitettu 25.6.2014
Synnyinkaupunkini kun taakse jäi
mietin hiljaa mielessäin
mitä siitä kertoisin
kysyjille vastaisin.
Kertoisinko totuuden
tuopit eessä ihmisten,
vaiko kaiken rakkauden
merituulen raikkauden.
Sininen on taivas, siniset on meren aallotkin,
vihreä on nurmi, kukkaloisto parhain on,
hymy ompi herkäss kera kyynelten.
Hyvästit nyt jätän sulle oi Kotkani mun,
siellä lapsuuteni vietin, ajan parhaimman,
siitä kiitän sua nyt näin, allapäin.
Mutta uusi elämä mua odottaa ja uusi maa
jossa kera rakkaani ja ystävieni ma elää saan,
kera koirien ja kissojen olen onnellinen.
Siis jääös hyvästi synnyinkaupunkini Kotka,
sinne enää palaa ma en.
Kirjoitettu 25.6.2014
lauantai 28. kesäkuuta 2014
KOTKAN REISSUN MUISTOJA
Tänään on lauantai ja jo 28. päivä kesäkuuta. Aamu aukeni aurinkoisena ja asteita oli +16. Tänään on siis 46 päivää ja huomenna vain 45 päivää lähtöömme. Päivät huristelevat niin nopeasti ohitsemme ja ovat muistoja vain.
Mutta meillä oli ihana reissu Kotkassa ja sitä muistellen:
Tässä Sibeliuspuiston kauniita kukkia...
...mutta se siellä köröttää...
...aivan ihana vanha linjuriauto Onni Vilkkaan pienoismalli lasten leikkikentällä...lapsia varten...
...ja tässä on hieman eroa ihmisellä ja kukkaruukulla...ihminen pieni maan matonen vain...
...ja tässä linjurissa oikein kyltti Sibeliuspuisto...hienoa...
...ja tässä on vielä helppoa hymyillä oman auton vieressä oman kullan ottaessa kuvia...
...Kyminlinnan Varuskunnan portti...siis entisen...
...ja tässä saavuimme hautausmaalle ja luonnon kaunis kukkaniitty ja hiljaisuu ottivat meidät vastaan...
Mutta tässäpä taas tällä kertaa ja katsotaas mitä seuraavalla kerralla löytyy taskustani. Toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!
Mutta meillä oli ihana reissu Kotkassa ja sitä muistellen:
Tässä Sibeliuspuiston kauniita kukkia...
...mutta se siellä köröttää...
...aivan ihana vanha linjuriauto Onni Vilkkaan pienoismalli lasten leikkikentällä...lapsia varten...
...ja tässä on hieman eroa ihmisellä ja kukkaruukulla...ihminen pieni maan matonen vain...
...ja tässä linjurissa oikein kyltti Sibeliuspuisto...hienoa...
...ja tässä on vielä helppoa hymyillä oman auton vieressä oman kullan ottaessa kuvia...
...Kyminlinnan Varuskunnan portti...siis entisen...
...ja tässä saavuimme hautausmaalle ja luonnon kaunis kukkaniitty ja hiljaisuu ottivat meidät vastaan...
Mutta tässäpä taas tällä kertaa ja katsotaas mitä seuraavalla kerralla löytyy taskustani. Toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!
perjantai 27. kesäkuuta 2014
VIELÄ TAI ENÄÄ 47 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN...
Tänään on perjantai ja 27. päivä kesäkuuta. Aamu aukeni tänään hyvin aurinkoisena ja luvassa jopa +16 astetta lämintäkin. No, eiköhän se ala tästä taas lämpenemään, kun menemme syksyä kohti. Mutta meillä lähtö lähenee ja kiire pakkaa päälle.
Me piipahdimme tiistaina yhden yön reissulla Kotkassa, syntymäkaupungissani, viimeistä kertaa. Oli oikein antoisa ja mukava reissu kaikenkaikkiaan ja sääkin suosi meitä ja samoin hyvä ruoka. Ajelimme 5 tuntia, mutta toki pidimme paussia ja söimme välillä hyvin ja ruoka oli erittäin maukasta. Saavuimme hotelliimme ja hetken aikaa levättyämme lähdimme ajelemaan kohti Kotkan saarta. Jätimme auton parkkipaikalle, joka ennen vanhaan oli peltoa, jossa minäkin olen lapsena hyvin paljon leikkinyt kotileikkiä nukkejeni kanssa. Kaikki on muuttunut, niin maisemat kuin myös ihmiset. Tekniikkakin menee kovaa vauhtia eteenpäin, että vanha ei meinaa perässä enää pysyä. Vaan vielä minä sen uusimman vehkeen meinaan saada! Katselimme kaunista Sapokkaa ja se on aina yhtä kaunista katseltavaa.
Tuolla kauniiden lehmusten varjossa oli syntymäkotini...
...ja tässä on kaunista Sapokkaa...
...kukkia...
...kukkia tuolla....
...kukkia joka puolla...
...kaunista riittää...
...ja muisto haikaran pesästäkin on tallennettu...
...ja matkamme jatkui seuraavaan kohteeseen, mutta siitä jatkosta aion kertoakin vasta huomenna. Siispä malttakaapa mielenne!
Toivottelen teille oikein mukavaa päivän jatkoa!
Ja huomiseen...
Me piipahdimme tiistaina yhden yön reissulla Kotkassa, syntymäkaupungissani, viimeistä kertaa. Oli oikein antoisa ja mukava reissu kaikenkaikkiaan ja sääkin suosi meitä ja samoin hyvä ruoka. Ajelimme 5 tuntia, mutta toki pidimme paussia ja söimme välillä hyvin ja ruoka oli erittäin maukasta. Saavuimme hotelliimme ja hetken aikaa levättyämme lähdimme ajelemaan kohti Kotkan saarta. Jätimme auton parkkipaikalle, joka ennen vanhaan oli peltoa, jossa minäkin olen lapsena hyvin paljon leikkinyt kotileikkiä nukkejeni kanssa. Kaikki on muuttunut, niin maisemat kuin myös ihmiset. Tekniikkakin menee kovaa vauhtia eteenpäin, että vanha ei meinaa perässä enää pysyä. Vaan vielä minä sen uusimman vehkeen meinaan saada! Katselimme kaunista Sapokkaa ja se on aina yhtä kaunista katseltavaa.
Tuolla kauniiden lehmusten varjossa oli syntymäkotini...
...ja tässä on kaunista Sapokkaa...
...kukkia...
...kukkia tuolla....
...kukkia joka puolla...
...kaunista riittää...
...ja muisto haikaran pesästäkin on tallennettu...
...ja matkamme jatkui seuraavaan kohteeseen, mutta siitä jatkosta aion kertoakin vasta huomenna. Siispä malttakaapa mielenne!
Toivottelen teille oikein mukavaa päivän jatkoa!
Ja huomiseen...
lauantai 21. kesäkuuta 2014
ENÄÄ 53 PÄIVÄÄ...
Tänään on lauantai ja juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä ja kesäpäivän seisaus. Siltä se tuntuukin että kesä on seisahtanut paikoilleen ja asteitakin on täällä Porissa ainakin vain +11 astetta ja kova ja kylmä tuuli puhaltelee ikkunoistakin sisään, jos niitä tarkenee pitää edes auki. Mutta ajatus Espanjan lämmöstä lämmittää mieltäni niin paljon, että kylmyyttä ei paljon tunnu. Niin, meillä on enää 53 päivää kun liihottelemme pilvien yläpuolella kohti uutta elämää ja uutta kotia. Se tuntuu niin sydäntä lämmittävältä, että ette voi uskoa. Olemme tätä muuttoa jo miettineet ainakin toista kymmentä vuotta, mutta silloin oli esteenä koirat ja sitten sairaudet ja sitten sitä ja tätä, mutta nyt kun olemme käyneet Espanjassa kolmesti ja yhteensä olemme siellä nauttineet jo vuoden, niin se lopullinen päätös sitten tuli, että nyt tai ei koskaan.
Mutta toki paljon on tekemistä, vaan pikku hiljaa ja hissukseen me näitä asioita hoidamme, kunnes sitten tulee se viimeinenkin rynnäkkö viimeisillä hetkillä. Kuitenkin aiomme myös nauttia täällä näistä viimeisistä kuukausista ja käännämme automme nokan kohti etelään eli syntymäkaupunkiani Kotkaa, jossa olemme myös yötä. Olemme jo useana vuonna käyneet Kotkassa vanhempieni ja läheisteni haudalla ja katselleet kaunista Sapokkaa ja niitä paikkoja, jossa silloin muinoin synnyin ja asuin. Nyt saan tavata myös rakkaan ystäväni, jonka olen viimeksi nähnyt kolmisenkymmentä vuotta sitten. Miltähän se tuntuu, kun halaamme? Hän on pysynyt ystävänäni kaikki nämä vuodet ja pysyy jatkossakin. Hän on niitä harvoja aitoja ystäviä, joita vielä löytyy.
Mutta palataanpas nyt ajassa hieman taaksepäin ja kauniin Kirjurinluodon lenkille, jossa olemme käyneet lähes joka päivä.
Ja luonnonkaunista Kirjurinluotoa Porissa...
...miljoona, miljoona, miljoona ruusua...
...tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden...
...tapasimme myös suloiset oravat, jotka hakivat meiltä pähkinöitä...
...ja söivät siinä edessämme niin söpösti...
Tänne polkumme johti...
Ja netin katkeamisen vuoksi laitan tänne myös alkupäähän tarkoitettuja kuvia...
...ja suloiset alpakatkin olivat jo palanneet entisiin paikkoihinsa...
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa juhannuksen jatkoa ja hyvää kesää ja toivokaamme, että edes hiukan lämpenisikin.
Mutta toki paljon on tekemistä, vaan pikku hiljaa ja hissukseen me näitä asioita hoidamme, kunnes sitten tulee se viimeinenkin rynnäkkö viimeisillä hetkillä. Kuitenkin aiomme myös nauttia täällä näistä viimeisistä kuukausista ja käännämme automme nokan kohti etelään eli syntymäkaupunkiani Kotkaa, jossa olemme myös yötä. Olemme jo useana vuonna käyneet Kotkassa vanhempieni ja läheisteni haudalla ja katselleet kaunista Sapokkaa ja niitä paikkoja, jossa silloin muinoin synnyin ja asuin. Nyt saan tavata myös rakkaan ystäväni, jonka olen viimeksi nähnyt kolmisenkymmentä vuotta sitten. Miltähän se tuntuu, kun halaamme? Hän on pysynyt ystävänäni kaikki nämä vuodet ja pysyy jatkossakin. Hän on niitä harvoja aitoja ystäviä, joita vielä löytyy.
Mutta palataanpas nyt ajassa hieman taaksepäin ja kauniin Kirjurinluodon lenkille, jossa olemme käyneet lähes joka päivä.
Ja luonnonkaunista Kirjurinluotoa Porissa...
...miljoona, miljoona, miljoona ruusua...
...tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden...
...tapasimme myös suloiset oravat, jotka hakivat meiltä pähkinöitä...
...ja söivät siinä edessämme niin söpösti...
Tänne polkumme johti...
Ja netin katkeamisen vuoksi laitan tänne myös alkupäähän tarkoitettuja kuvia...
...ja suloiset alpakatkin olivat jo palanneet entisiin paikkoihinsa...
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa juhannuksen jatkoa ja hyvää kesää ja toivokaamme, että edes hiukan lämpenisikin.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
