PERJANTAI 27.12.2013 ESPANJAN AURINGON ALLA

 

 

Tänään on perjantai ja 27. päivä joulukuuta ja rakkaan äitini poismenon päivä vuonna 2000. Siitäkin on jo 13 vuotta kulunut, mutta kaipaus on vieläkin kova. Olen kuitenkin saanut onnelliset vuodet rakkaan mieheni kanssa, joita nyt vietämme täällä Espanjan auringon alla.

Minä olen saanut uuden elämän jouluaattona 24.12.2013 ja tämän tulen muistamaan ikuisesti. Vietin nykyaikaisessa Torreviejan sairaalassa 3 vuorokautta, mutta eilen pääsin jo kotiin ja se oli riemullinen tapahtuma. Viime yön nukuin aika hyvin ja tänään olemme jo ajelleet sekä kissalenkillä että Suomi-kaupassa asti.

Aamu aukeni auringon nousuun ja sitten söimme aamupalan sekä lounaan, jonka jälkeen pakkasimme Pandamme ja lähdimme matkaan. Ajoimme navikalla leikkien kissalenkin parkille, josta jatkoimme matkaamme kävellen.

Matkalla löytyi kukkivia kukkia, joista kauniita olivat Bougenvillet…

…suurina pensaina…

…täynnä kukkivia kukkia…

…oli palmuja…

…taivaalla vain pieniä pumpulilauttoja…

…ja auringon säteet loistivat suoraan sydämiimme…

…ja sitten saavuimme ystäviemme luokse…

…heitä lepäili siellä ja täällä…

…ja kun huutelin heille kis, kis, kis, niin jopas sieltä juoksi monen monta kissaystäväämme…

…annoimme heille myös vettä…

…ja siellä ystävämme söivät ja joivat vettä sulassa sovussa…

…tässä on eräs, joka halusi kuvaan…

…ja sitten kiireesti kamera kohti tätä uteliasta kisua, joka…

…tuli haistelemaan kassiamme, jotta löytyisiköhän vielä jotain…

…ja tässä yksi kisu, joka kaipasi rapsutuksia ja myös sai…

…olihan siellä pikkuisiakin kissoja…

…hän vaan istui ja tarkkaili maailman menoa…

…samoin teki tämä aidan päällä istuva kissa…

…tämä kissa selvästi nautti auringossa masu täynnä ruokaa…

…mutta sitten tuli jälleen aika lähteä ja vilkutin heille ja sanoin, että huomenna taas tulemme…jos Luoja suo…

…ja taivas oli sininen ja meri tyyni…

…vain auringon säteet leikkivät Välimeren pinnalla…

…joka kimalsi kuin olisi ollut jäätä, jossa olisi voinut kävellä…kyllä oli tosi kaunista…

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!

AIVOHALVAUS JA UUSI ELÄMÄ 24.12.2013 ESPANJASSA

 

 

Ja niin siinä sitten tapahtui, että kun tulimme kissalenkiltä ja kaupasta, niin tunsin itseni hyvin väsyneeksi, kuten olen tuntenut jo monena, monena päivänä, mutta olen vain sinnitellyt päivä, tunti, minuutit kerrallaan ja rukoillut, että jaksaisin vielä tämän päivän…ja seuraavankin. Päivä oli kuitenkin onnellinen, kun olimme kissalenkilläkin Välimeren rannalla aamun raikkaassa tuoksussa.

Mutta…mutta…mutta…

Sitten tapahtui jotain hyvin vakavaa…

istahdin lepotuoliini ja tunsin, että en pystynyt liikkumaan, en puhumaan, en saanut silmiäni auki. Jokin vain painoi minua ja taisin vaipua tajuttomuuteen. Mutta sitten Timo soitti ystävillemme ja he soittivat ambulanssin, joka oli tullut pillit päällä huutaen luoksemme sekä lääkäriambulanssi että toinen ambulanssi. He antoivat minulle ensiavun ja heti epäilivät, että olisi aivoinfarkti kyseessä ja aloittivat nopeasti toimenpiteet, tiputukset ym. Niin he sitten veivät minut Torreviejan suureen sairaalaan, joka on hyvin nykyaikainen ja hyvin organisoitu.

Siellä sitten espanjaa taitavat ystävämme selittivät asioita, joita he kysyivät. Sitten lääkärit olivat katsoneet kelloa ja todenneet, että minun kaunis papukaija tunikani oli leikattava pois päältäni, jotta minua voitaisiin auttaa. Silloin olin välillä tajuissani ja tunsin surkeutta, kun menetin ihanan tunikani. Mutta silloin oli minuuteista kiinni minun elämäni! Jo toisen kerran elämässäni sain siis uuden elämän. Siitä suuri ja lämmin kiitos läheisilleni ja avun antajille Torreviejan sairaalassa!

Kun sain liuotuksen, niin minulle kerrottiinkin, että tämä on aivoinfarkti ja halvaus näkyi myös osittain kasvoissani, jota en toki itse nähnyt, mutta otin sitten kuvan itsestäni, niin johan halvauskin näkyy…

…täytyy vain todeta, että lääkärit ja hoitajat olivat hyvin tarkkoja, huolellisia ja ystävällisiä…

…nämä kuvat otin 26.12.2013, kun olin selvinnyt uuteen elämään…ja oli jo helppo hymyilläkin…

…tällaista dieettiruokaa sain, koska minusta otettiin paljon kokeita…

Minusta otettiin siis päästä jopa kaksi kertaa kuvat, jotka kertoivat molemmilla kerroilla, että aivohalvaus se oli. Sitten tutkittiin hyvin sydän, laskimot ja valtimot ultralla ja niissä ei ollut tukosta, onneksi. Aivoissani on myös osa toimettomana, vaan minä en aio olla toimettomana, vaan lääkärin luvalla voin elää normaalia elämää ja kutoa ja ulkoilla kuten ennenkin.

Ja tällainen muisto jäi näistä ihanista Torreviejan sairaalassa vietetyistä päivistä. Mieheni sai olla siellä yötäkin ja omaisille oli samassa huoneessa sänkykin, joten mieheni oli siinä koko ajan auttamassa minua, kun en saanut liikkua, koska oli letkuja siellä sun täällä.

Nyt vain porhalletaan normaalisti eteenpäin hissukseen ja mieheni auttaa minua kaikessa ja rakkaat ystävämme ovat meidän tukena. Ja sen voin sanoa, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin hyviä, luotettavia ja ihania ystäviä, ei koskaan. He auttavat niin sydämellisesti ja pyyteettömästi. Kiitos teille, rakkaat ystävät, täällä Espanjassa, että pelastitte minut ja näin sain uuden elämän, jonka saan jakaa kanssanne toivottavasti vielä monen monta vuotta!

Nyt toivottelen teille kaikille täällä blogissani vieraileville oikein ihanaa tätä päivää ja jokaista tulevaa päivää!

JOULUAATTO 24.12.2013–KISSALENKKI JA MITÄ SITTEN TAPAHTUI…

 

Oli jouluaatto 24. päivä joulukuuta 2013. Aamu aukeni kauniin auringonnousun myötä, kuten joka aamu. Tänään oli kuitenkin auringon nousu tällainen:

Pilvien raoista näkyi jo punaista…

…ja sieltä se aurinko nousee…

…se luo kultaiset säteensä Välimeren pintaan…

…se loisti kuin jouluyön tähti…

…sitten saavuimme jälleen päämääräämme…

…ja jätimme pandamme odottamaan…

…kun kävimme kissalenkillä…

…ja meri oli niin tyyni ja hiljaisuus käsin kosketeltavissa…

…aamu-usvaa oli meren yllä…

…ja sitten saavuimmekin jo ystäviemme luokse…

…jotka  jo tiesivät, että nyt he saavat jotain hyvää…

…ja kun Timo alkoi jakaa purkista ruokaa heille, niin kaikki juoksivat häntä pystyssä Timon jalkojen juureen…

…ja siellä he nyt nauttivat joulu ruuastaan…

…ja kaikille ruokaa riitti…

…tässä vielä lähikuvaa näistä kahdesta ystävästämme…

…sitten tuli taas hyvästien aika ja sanoin heille hei, hei ja hyvää joulua ja tavataan taas huomenna.

Mutta sitä huomista ei tullutkaan! Mitä sitten tapahtui, niin kerron seuraavassa päivityksessäni. Mutta sen voin sanoa, että pelastuin viime hetkessä!

NETTIYHTEYS POIKKI JA UUSI ELÄMÄ

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että automaattinen toiminta kiskaisi viimeisetkin gigat koneestamme 23.12.2013 lähtien eikä koneemme ole sen jälkeen toiminut.

Mutta se, mitä tapahtui jouluaattona 24.12.2013 oli jonkinmoista sattumaa, sillä väsymystähän minulla on ollut jo pitkäänkin ja samoin verenpaineeni on ollut koholla, mutta olen vain sinnitellyt.

Sitten se vaan tapahtui…

…enkä itse tiennyt mistään mitään.

Minä vaan nukuin…ja nukuin…

Kunnes sitten päivänä muutamana taaksepäin, pääsin kotiin ja oloni oli jo iloinen ja onnekkain…

…ja normaalia elämää eletään joka päivä.

Kerron kaikesta tarkemmin myöhemmissä postauksissani.

Kaikkea hyvää teille, rakkaat ystävät, sillä koskaan emme tiedä eteenpäin elämästämme, se on vaan elettävä!

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA 2013 KAIKILLE!

Tänään on maanantai ja jo 23. päivä joulukuuta eli on jouluaatonaatto. Aamun sarastus oli jo kaunista katseltavaa. Ja kun lähdimme kissalenkille, niin Välimeri oli niin kaunis, tyyni ja auringon säteiden kimallus hohti kuin timantit veden pinnalla.

Näin sykähdyttävän kaunista…

…ja niin tyyni oli Välimeren pinta…

…täällä oli hyvä kävellä…

…ja niin rauhallista…

…ja siinähän ne rakkaat ystävämme meitä jo odottivat…tapaaminen oli sydäntä lämmittävää…

…kyllähän heitä oli yli kolmekymmentä…

…ja siellä Timo jakaa heille purkista ruokaa ja vettä annamme myös ja minä heittelen papanoita ja kaikki menee kaupaksi…

…ja kun he saivat vatsansa täyteen, niin alkoivat pesemään ja kellimään ja meilläkin oli hyvä mieli.

Sitten kävimme kaupassa ja lähdimme ostamaan uutta navikkaa, kun entinen, siis vuoden vanha, sanoi sopimuksensa irti eikä näyttö enää toiminut. Nyt on hyvä ja iso näyttö, joten huomenna me heti kokeilemme sitä.

Kyllä täällä on hyvä olla, kun aurinko paistaa asteiden ollessa ainakin +18 ja ihmiset hymyilevät ja juttelevat toisilleen, vaikka olemme aivan vieraita. Me todellakin viihdymme täällä oikein hyvin.

Tällä hetkellä kudon Bridgetille tonttukuvioista mekkoa ja olen nyt vyötärön kavennuksessa, joten pian sekin valmistuu. Kunhan saan valmiiksi, niin laitan kuvia.

Mutta nyt on aika toivottaa vielä kerran teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein ihanaa ja rauhallista joulua täältä Orihuela Costalta!