NYT ON AIKA HYVÄSTIEN KERA KIITOSTEN

Tänään on sunnuntai ja 3. päivä elokuuta. Päivä on ollut aurinkoinen ja helteinen asteiden yltäessä +30. Mutta minä istuskelen vain täällä kolmannessa kerroksessa ja ajatuksin siivin lennän tulevaan uuteen kotiimme Espanjassa. Tässä menemme edelleenkin päivä kerrallaan hissukseen ja valmistelemme tulevaa suurta elämänmuutostamme. Kotimme Väinönlinna on lähes tyhjä mutta vielä olisi myytävää ja pois annettavaakin. meidän muuttokuormamme lähti ja saapuu päämääräänsä huomenna tahi tiistaina. Ja tällainen kuorma lähti:

 Siis 108 nukkea ja 61 ötökkää sekä jonkin verran muutakin...

...tuiki tärkeitä kuten lankoja ja lankalaatikosto ja käsityökoppa...
Mutta kaikki ovat perillä jo ennen meitä ja onneksi siellä on hyvät ystävät meitä auttamassa ja vastaanottamassa kuormamme.

Täällä me nyt sitten palloillaan, kun ei malttaisi millään enää olla täällä lähes tyhjässä kodissamme. Mutta kaikki aikanaan! Huomisesta on enää 9 päivää Suomessa ja asiat on hoidettu ja autokin luovutetaan vasta ensi viikolla. Mutta kyllä suuri ja painava kivi putoaa sydämeltäni, kun pääsemme uuteen kotiimme. Ja ensimmäinen ilta meneekin varmasti vain ihmetellen ja hokien, että onko tämä nyt totta, onko tämä nyt totta. Eihän tuossa kuormassa tietenkään ole kaikkia tavaroitamme, ei toki, sillä sieltä saa ihan kaikkea ja vielä enemmänkin, nyt senkin tiedämme. Ja olen onnellinen, että joku tai jotkut ovat saaneet mieleisiänsä tavaroita omaan kotiinsa.

Tänään on käsi ollut ihan hieman parempi, mutta jos sitä enemmän käyttää, niin kipeämpi sitten taas on. Tähän oikeaan käteeni nimittäin sain viime torstaina kortisonipiikin, kun se äityi niin kipiäksi, että en voinut edes lusikkaa kädessäni pitää. Ja mistä moinen sitten johtuikaan? No, kaikki alkoi siitä kun sain viime vuoden jouluaattona aivohalvauksen ja sen jälkeenkin vielä neljä. Ranteeseeni, jossa on nivelrikko molemmissa, laitettiin kanyyli, josta sain nestettä ja lääkettä. Siitä se tuli niin kipiäksi sitten että ei voinut mitään tehdä ja siitä lähti sitten lääkäriltä ajatus antaa kortisonipiikki, joka tämä viimeinen oli jo toinen kerta. Minulle siis tuli pehmytkudostulehdus. Torstai-iltana tämä tuli niin kipiäksi pistoksesta, että itku pääsi minultakin. Mutta kun en tiennyt tai muistanut että tätä ei saanutkaan heti käyttää ja minullahan oli sen sata ja tuhatta kirjoitettavaa. Mutta nyt olemme jo paremmalla puolella ja pian pääsen altaallekin uimaan ja jospa tämä käsikin siinä tulisi sitten paremmaksi.

Mutta nyt on tullut aika hyvästien ja kiitosten teille hyvät lukijani ja ystäväni! Kiitän teitä kaikkia näistä ihanista vuosista, joiden aikana meistä on tullut ystäviä! En toki aio tätä tahi muitakaan blogejani hylätä tahi jättää. Mutta nyt minun pitää tyhjätä tämä koneeni, sillä annan tämän pois. Olen toki säilönyt nämä kuvat kaikki buffalooni ja tikkuihin, joten Espanjassa toki löytyy sitten, kun niitä tarvitaan. Hyvästit sanon siis juuri siksi, että en enää täällä Suomessa ehdi päivittää, mutta päivitys jatkuu sitten kun olemme asettuneet uuteen kotimaahamme asumaan. Sitten onkin varmasti paljon kerrottavaa sekä sanoin että kuvin. Toivon ja rukoilen vain, että matka menisi hyvin ja selviäisin tästä kaikesta onnellisena perille!